Jarkko Lavinen Kiina sanoin ja kuvin 4/2005

Suomi–Kiina-seura on 1980-luvulta lähtien pyytänyt aika ajoin Amnesty Internationalilta artikkelia Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Aivan kuten talouden tapahtumien seuraaminen, tai Kiinan kulttuurielämän erilaisten virtausten tunteminen, aivan samoin myös ihmisoikeuksien tilasta kannattaa pysyä ajan tasalla. Jotta pysyisi Kiinan kehityksestä kärryillä, on tärkeätä tuntea kiinalaisen yhteiskunnan eri puolia. Amnesty Internationalin Suomen osaston Kiina-koordinaattori Jarkko Lavinen kertoo Amnestyn huolenaiheista Kiinan ilmaisunvapauden tilassa olympialaisten kynnyksellä.

Teoriassa Kiinassa vallitsee ilmaisunvapaus. Kiinan perustuslaki lupaa kansalaisilleen puhe-, lehdistö-, kokoontumis-, järjestäytymis-, kulkue- ja mielenosoitusvapauden. Lisäksi Kiina on allekirjoittanut YK:n alaisen kansainvälisen poliittisten oikeuksien sopimuksen ja ratifioinut taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien sopimuksen, tosin varauksin.

Olympialaiset ja ilmaisunvapaus

Olympiakisojen alla on tehty useita lupauksia parantaa ihmisoikeustilannetta ja myös ilmaisuvapautta. Maan perustuslakiin lisättiin viime vuonna lause ”valtio kunnioittaa ja turvaa kansalaistensa ihmisoikeudet”, mikä voisi viitata ainakin osan Kiinan viranomaisista pyrkivän aidosti parantamaan maansa ihmisoikeustilannetta. Pekingin vuoden 2008 olympialaisten komitean johtaja Wang Wei lupasi täyden lehdistövapauden kisojen ajaksi, mikäli kisat annettaisiin Pekingille. Lupauksista ja hyvistä aikeista huolimatta Kiinan ihmisoikeustilanne on hirvittävä, ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat. Kiinalla on kyseenalainen kunnia pitää koko maailman ykkössijaa kuolemantuomioissa, ja kidutus on yleistä.

Mielipiteistä vankilassa

Amnesty International on toistuvasti vaatinut Kiinaa vapauttamaan kaikki mielipidevangit. Lukuisten joukosta tämä koskisi myös Huang Jinqiuta, kirjoittajaa ja toimittajaa, joka pidätettiin 2003 ja tuomittiin myöhemmin 12 vuoden vankeuteen syytettynä ”kumouksellisuudesta”. Ennen pidätystä Huang oli kirjoittanut säännöllisesti esseitä boxun.com -sivustolle ja oli julkistanut tammikuussa 2003 aikeensa perustaa Kiinan isämaallisen demokraattisen puolueen.

Kiinan viranomaiset ovat kehittäneet valtaisan valvontajärjestelmän internetin sensurointia varten, mikä estää internetin lupaaman vapaan ilmaisun ja tiedonkulun. Valvonta sisältää ohjelmia kuten ”Kultainen kilpi”, jonka avulla Kiinan hallitus on lisännyt teknistä kapasiteettiaan internetin valvontaan ja voinut pitää silmällä yksittäisiä internetin käyttäjiä. Pääsy estetään sivustoille, jotka keskittyvät esimerkiksi demokratiaan tai ihmisoikeuksiin tai joita johtajiston on muuten mahdotonta hyväksyä. Sivustojen käyttöä estetään myös sellaisten hakusanojen avulla kuten ”demokratia”, ”ihmisoikeudet” tai ”vapaus”. Tämä on vastoin yleismaailmallisesti tunnustettua ilmaisun- ja tiedonvapautta, eikä sitä kansainvälisten standardien mukaan voida pitää oikeutettuna.

Myös kokoontumisvapautta rajoitetaan. Tämä koskee niin työläisten kuin muidenkin kansalaisten oikeutta muodostaa yhdistyksiä. Lukuisien ryhmien, kuten työläisten, uskonnollisten ryhmien ja demokratia-aktivistien, ei anneta muodostaa rauhanomaisia ryhmiä eikä myöskään osallistua niiden toimintaan.

Työläisaktivistit

Kasvava joukko työläisaktivisteja on vangittu sen vuoksi, että he ovat käyttäneet yleismaailmallisesti tunnustettua oikeutta kokoontua rauhanomaisesti. Heidät tulisikin vapauttaa. Esimerkiksi toukokuussa 2003 Yao Fuzin tuomittiin 7 vuodeksi ja Xiao Yunliang 4 vuodeksi vankeuteen ”kumouksellisuudesta”. Syynä olivat heidän järjestämänsä rauhanomaiset protestit Liaoningin maakunnassa Koillis-Kiinassa. Työläiset menivät kadulle vaatimaan takautuvasti palkkaansa ja menetettyjä etujaan sekä protestoivat tehtaiden korruptiota ja huonoa hallintoa vastaan. Tätä ennen he olivat yrittäneet jo neljän vuoden ajan vaatia hyvityksiä. Yao Fuzin vapaudenriisto loukkaa Yhdistyneiden kansakuntien mielivaltaisten pidätysten vastaisen jaoston mukaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja -julistuksia.

Uskonnolliset ryhmät

Erilaiset uskonnolliset ryhmät ja etniset vähemmistöt ovat viranomaisten hampaissa tuon tuosta. Uskonnollisten ja henkisten ryhmien tulee Kiinassa olla rekisteröityjä ja niiden opetuksen tulee sisältää tietty määrä kommunistisen puolueen opetuksia ja isänmaallisuutta. Uskontoa ei saa välttämättä harjoittaa julkisesti vaan ainoastaan niille varatuissa tiloissa. Ei siis ihme, että rekisteröitymättömät kotikirkot ovat viranomaisten vainon kohteena. Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten seuraukset muistetaan hyvin, mutta kuka muistaa Guljan verilöylyn 5.2.1997? Rauhanomaisena alkanut mielenosoitus päättyi väkivaltaan ja mellakointeihin, kun Kiinan hallituksen joukot olivat avanneet tulen mielenosoittajia kohti. Raporttien mukaan tusinoittain ihmisiä kuoli tai haavoittui ja tuhansia ihmisiä pidätettiin seuraavina päivinä. Mielenosoittajat vaativat samoja oikeuksia uiguurivähemmistölle kuin muillekin. Sittemmin Kiina on yrittänyt ”terrorisminvastaisen sodan” nimissä tukahduttaa kaiken poliittisen toisinajattelun.

Tiananmenin äidit

Taivaallisen rauhan aukion verilöylystä on jo kauan, mutta mielenosoituksissa kuolleiden ja vangittujen omaiset eivät voi unohtaa tapahtunutta koskaan. Omaiset ovat perustaneet järjestön, Tiananmenin äidit, joka vaatii tapauksen uudelleenarviointia sekä oikeutta surra julkisesti ja käydä haudoilla merkkipäivinä. Järjestön perustaja professori Ding Zilingin oma 17-vuotias poika kuoli aukiolla. Äitejä on ahdisteltu säännöllisesti, seurattu ja pidetty kotiarestissa. Ding Ziling itse pelkää, että olympialaisiin valmistautuminen tekee ”äärimmäisen vaikeaksi” löytää enää pienintäkään jälkeä niistä, jotka aseistautuneet joukot surmasivat vuonna 1989. Voiko olla suurempaa ilmaisunvapauden rajoitusta kuin se, että poikansa menettänyttä äitiä estetään suremasta?

Ilmaisunvapauden rajoituksista huolimatta Kiinassa pidetään suunnilleen 200 mielenosoitusta päivässä. Ilmaisunvapausasiat eivät ole Kiinassa hyvin, mutta vakavia ihmisoikeusloukkauksia tehdään myös muissa maissa, myös ns. demokraattisissa maissa.

Amnesty International ei ota kantaa Kiinan hallitusta vastaan, tai sen puolesta. Amnesty vaatii ainoastaan, että näiden ihmisoikeusloukkausten on loputtava.

Jarkko Lavinen
(Tämä artikkeli on hankittu Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön tiedotustuen avulla.)