Tauno-Olavi Huotari · Kiina sanoin ja kuvin 2/2008

Tauno-Olavi Huotari pohtii uskonnonharjoittamiseen suhtautumista niin perinteisessä Kiinassa kuin Kiinan kansantasavallassakin. Erityisenä tarkastelukohteena on Falun gong -liike ja se, miten Kiinan hallitus on liikkeen toimintaan reagoinut.

Perinteisessä Kiinassa valtiovalta, ”virallinen Kiina”, suhtautui nuivasti uskonnollisiin ja ideologisiin ryhmittymiin, joiden ajattelu erosi valtion hyväksymästä maailmankäsityksestä. Hallitus ryhtyi hyvin helposti rajoittamaan ja tukahduttamaan heterodoksista ajattelua, erityisesti silloin, kun organisoituneita liikkeitä syntyi niitä kannattamaan. Kova kohtelu johti usein alun perin epäpoliittisen hartaudenharjoitusryhmän kuitenkin tietoisesti ja väkivaltaisesti valtionvastaiseksi.

Tällaisilla liikkeillä oli jokseenkin aina uskonnollinen tausta ja muoto sekä useimmiten kansanuskon sävyttämä toive maailmankauden lähestyvästä muuttumisesta. Ne olivat oikeastaan ainoita valtion valtamonopolin haastajia, ja ne saattoivat kehittyä uhkaksi valtaa pitäville. Kiinan sivistyneelle eliitille näiden ryhmien oppi näyttäytyi epärationaaliselta ja alkeellisen taikauskoiselta, mikä lisäsi niitä kohtaan tunnettua vastenmielisyyttä.

Kiinan hallitukset ja toisinajattelu

Tämähän tuntuu tutulta. Voisimme miltei vain vaihtaa ”perinteisen Kiinan” tilalle ilmauksen ”kommunistinen Kiina”. Kiinan kansantasavallassa on pyritty rajoittamaan uskonnonharjoittamista ja suuntaamaan se valtiovallan määrittämiin uomiin. Hallinnon legitiimisyyden kiistävät ja valtion yhtenäisyyttä vaarantaviksi käsitetyt uskonnolliset liikkeet ja oppisuunnat on yritetty tukahduttaa tarpeen tullen myös ankarin rangaistuksin ja voimatoimin. Etenkin kansanomaisimmat uskonnot ja kultit on myös käsitetty taikauskoksi, jota vastaan on kamppailtava tieteen ja järjen voitoksi. Kiinalaisen perinteen rinnalla kommunistista puoluetta ovat johtaneet marxismi-leninismin tietyt piirteet: usko oman ideologian ylivertaisuuteen ja tieteellisyyteen, sen antama tuki voimakeinoille yhteiskunnan muuttamiseksi, jotta historia kulkisi ”oikeaan” suuntaan. Uskonnot on käsitetty vanhan yhteiskunnan jäänteiksi, sen luomiksi väärän tietoisuuden muodoiksi. Toisinajattelijoiden yhteiskunnallinen tai uskonnollinen aktivismi on sitä paitsi helposti uskottu tulokseksi ulkomailta lähteneestä kiihotuksesta ja juonittelusta.

Tilanne Kiinassa on jossakin määrin muuttunut. Maolaisen ajan tarkka kansalaisten yksityiselämän seuranta on pitkälti poistunut. Uskonnollinenkin harrastuneisuus on tullut mahdolliseksi, tietyissä rajoissa. Yleinen kiinnostus hengen-elämään on selvästi lisääntynyt. Kirjakaupoissa näkyy runsaasti elämänkatsomuksellista ja uskontoja käsittelevää kirjallisuutta, temppeleissä ja kirkoissa turistien ohella hartaudenharjoittajia. Puoluekin tuntuu virallisesti ottaneen entistä positiivisemman tai ainakin neutraalimman asenteen uskontoihin mm. viime puoluekokouksen dokumenteissa.

Asenteiden muutos ei kuitenkaan aina ole ulottunut hallinnon alemmille tasoille: viime vuosiltakin on raportteja paikallisviranomaisista, jotka ovat kieltäneet valtion hyväksymienkin yhteisöjen toiminnan ja jopa tuominneet niiden edustajia rangaistuksiin sinänsä lain sallimista teoista. Tosin on huomattava, että viime vuosilta tunnetaan myös tapauksia, joissa viranomaisten laittomat toimet ovat synnyttäneet mediapolemiikkia ja jopa johtaneet ylilyönteihin syyllistyneiden rankaisemiseen.

Virallisten asenteiden muuttuminen tarkoittaa nimenomaan suhtautumista valtion tunnustamiin ja hyväksymiin uskontokuntiin. Niitä ovat suurten kansainvälisten uskontojen maltillista valtavirtaa edustavat yhteisöt, jotka tunnustavat kansantasavallan legitiimisyyden ja oikeuden valvoa uskonnonharjoitusta. Ne myös tukevat valtion rakentamista, ja niiden opetus on paljolti vapaa ns. taikauskosta (esimerkiksi ennustamisesta, tuomiopäivän odotuksesta jne.). Ongelman muodostavat kuitenkin sellaiset sinänsä hyväksyttyjen ryhmien haarautumat, joiden epäillään kannattavan alueellis-kansallista separatismia (Tiibetin lamalaiset, Xinjiangin muslimit) tai tottelevan Kiinan hallitusta korkeamman päämiehen määräyksiä (paaville uskolliset katolilaiset).

Sen sijaan valtio on jyrkempi muita ryhmiä kohtaan. Kansanuskon temppelit ja erilaiset meditaatioryhmät saavat toki toimia, jos kannatus ei lisäänny liikaa eikä aiheuta häiriöitä. Liian organisoituneet ja asemaansa protestoivat ryhmät nimetään helposti ”kieroutuneiksi lahkoiksi” (xiejiao), joihin valtiovallan koko ankaruus saattaa kohdistua. On syytä silti muistaa, etteivät kaikki tukahdutetut ryhmät tai vangitut hengenmiehet ole viattomia uhreja eivätkä sananvapauden sankareita: suuri osa on riippumattomienkin tarkkailijoiden mukaan uskontoa apunaan käyttäviä huijareita.

Falun gong

Tunnetuin ”kieroutunut lahko” on Falun gong (tai Falun dafa), ”Lain ratas”. Se tunnetaan fyysisistä harjoituksista, lujasta uskosta mestariinsa Li Hongzhiin, opistaan, joka on suurelta osalta aatepuuroa, sekä ennen kaikkea protesteista Kiinan hallitusta vastaan ja valtiovallan siihen kohdistamista ankarista tukahduttamistoimista.

Falun gongin taustana ovat sellaiset suhteellisen yksinkertaiset meditaatioharjoitukset, joita Kiinassa on käytetty auttamaan ruumiillista ja henkistä hyvinvointia.

Kansantasavalta suhtautui pitkään niihin epäillen ja mobilisaatiokausina suorastaan kielteisesti. Ne säilyivät kuitenkin osana sallittuja harjoituksia, joita saattoi pitää nimenomaan fyysisen kunnon rakentajina. Tällainen vanhoja filosofisiakin näkökulmia säilyttänyt harjoitusmuoto oli ennen kaikkea qigong. Falun gong alkoi tällaisia harjoituksia suorittavana ryhmänä, joka sai sitten yhä selvemmin myös uskonnollisia piirteitä.

Trumpetistista profeetaksi

Falun gong -liikkeen perusti mies nimeltä Li Hongzhi vuonna 1992. Li Hongzhin taustasta on kahdenlaisia tietoja. Kumpaankin täytyy suhtautua varoen, sillä kummassakin tapauksessa kertojilla on niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Vielä 1990-luvulla Li Hongzhin oppiaan esittävän kirjan (Zhun falun) liitteenä oli hänen lyhyt elämäkertansa. Nämä kertomukset kuvaavat Lin ylivertaiseksi hahmoksi, joka jo varhaisesta lapsuudesta, nelivuotiaasta, opiskeli taolaisten ja buddhalaisten gurujen opastuksella. 8-vuotiaana hän osasi levitoida, tehdä itsensä näkymättömäksi ja siirtää itsensä hengen voimalla paikasta toiseen. Erilaiset mestarit opettivat hänelle vuosikymmenten ajan gongfu– ym. fyysisiä taitoja ylimaallisen viisauden ohella. Opetus tapahtui salaisissa paikoissa yöaikaan!

Arkielämän asioita ei juuri kuvata; kyseessä onkin eräänlainen pyhimyslegenda. Ajan myötä arkielämän yksityiskohdat Lin elämästä ovat entisestään hälventyneet. 1990-luvun lopulla elämäkertaliite poistettiin Lin kirjasta, ja väittämän mukaan liikkeen jäsenet joutuivat vaihtamaan omat kappaleensa uuteen elämäkerrattomaan. Samalla Li Hongzhi ruvetaan esittämään joksikin muuksi kuin normaaliksi ihmiseksi. 1990-luvun loppupuolella Li alkaa vihjailla ja esittää olevansa uudelleen syntynyt jumala, jolla on ollut monta aikaisempaa elämää. Joka tapauksessa ”universumia ei olisi olemassa ilman häntä”. Häntä opettaneiden gurujenkin asema Lin suhteen on muutettu: Li on aikaisemmassa elämässään määrännyt nämä antamaan opetusta hänen uudelle inkarnaatiolleen.

Niissä tiedoissa, joita Kiinan tiedotusvälineet ovat julkaisseet, Lin elämäntarina näyttää varsin erilaiselta. Luonnehdinnat ja tiedot on suureksi osaksi kerätty Lin sukulaisilta, koulutovereilta, naapureilta jne. Luonnollisesti niissä pyritään antamaan Listä negatiivinen kuva, mutta luultavasti niissä kerrotut ulkoiset vaiheet pitävät varsin hyvin paikkansa. Kiinalaisten lähteiden mukaan Li Hongzhi syntyi vuoden 1952 heinäkuussa, myöhemmin hän on itse väittänyt oikean päivän olleen toukokuun 13. päivä edellisenä vuonna – joka sattuu olemaan se päivä, jota yleisesti vietetään Buddha Sakyamunin syntymäpäivänä.

Li Hongzhi syntyi Mantšhuriassa Jilinin maakunnassa. 8-vuotiaasta hän asui maakunnan pääkaupungissa Chanchunissa. Vanhemmat, akupunktuurin harjoittaja sekä sairaanhoitaja, erosivat myöhemmin. Koulussa Litä pidettiin hiljaisena ja eristyvänä. Mistään henkitieteellisistä tai gongfu-harrastuksista eivät toverit tiedä, mutta Li kunnostautui trumpetin soitossa. 18-vuotiaana hän liittyi armeijaan ja palveli pian sotilassoittajana. Sitä seurasi palvelu metsäpoliisin soittokunnassa, ja vuodesta 1978 työskentely ko. poliisin asuntolassa sekä sitten vuodesta 1982 Changchunin vilja- ja öljy-yhtiön turvaosaston virkailijana. Sinä hän pysyi aina siihen asti kunnes ryhtyi täyspäiväiseksi guruksi. Lin naapureiden mukaan Li oli hankala henkilö, joka riiteli ja jopa tappeli naapuriensa kanssa.

Lin tunteneiden mukaan tämän kiinnostus qigongiin ja uskontoihin heräsi vasta 1980-luvun loppupuolella. Li muovasi oppinsa 1980-luvun lopulla ja liikkeen perustamisaikana pidetään vuotta 1992. Suurempaa huomiota liike alkoi saada vuoden 1996 tienoilla.

1990-luvun lopulla Li pääsi muuttamaan Yhdysvaltoihin ja asettui New Yorkiin 1998. Kiinalaiset lähteet väittävät hänen keränneen siellä melkoisen omaisuuden. Li ei paljon esiinny julkisuudessa, häntä ei nähdä kansantasavallan vastaisissa protesteissa. Hän näyttäytyy ainoastaan taatuille kannattajilleen majesteetillisissa lavasteissa. Yksi syy lienee pelko: Li pelkää kansantasavallan yrittävän hänen sieppaamistaan. Kiinan hallitus on yrittänyt saada Yhdysvallat palauttamaan Li Kiinaan tai ainakin karkottamaan hänet Yhdysvalloista.

Protesteja ja vastatoimia

1990-luvun puolessa välissä hallitus alkoi kiinnittää huomiota Falun gongiin. Liike olisi ehkä saanut jatkaa oloaan laillisuuden ja laittomuuden välimaastossa, mikäli liike ei olisi järjestänyt mielenosoitusta Pekingin keskustaan, vieläpä Zhongnanhaihin, joka on puolueen ja hallituksen johtajien asuinalue. Hiljainen mielenosoitus keräsi 10 000 Falun gongin kannattajaa ja sattui kriittiseen aikaan, 26. huhtikuuta 1999, lähelle Tiananmenin tapahtumien 10-vuotispäivää, jolloin poliisivalvonta keskustassa oli periaatteessa tiukkaa. Hallitukselle tapahtuma oli yllätys: Falun gong oli pystynyt viestittämään demonstraatiostaan uusilla tavoilla, jotka saattoivat avata tietä muillekin toisinajattelijoille. Ehkäpä turvallisuuselimiin oli soluttautunut salaisia Falun gongin kannattajia?

Mielenosoitus oli herkkupala ulkomaisille tiedotusvälineille. Hallituksen julkinen reaktio viivästyi, mutta alkukesästä Kiinan virallinen media tuomitsi Falun gongin ”lahkoksi” (tämä lienee eurooppalaisten kannalta parempi käännös kuin amerikkalaisten ”kultti”) ja laittomaksi järjestöksi. Virallisissa kommenteissa alettiin kertoa mm. liikkeen aiheuttamista kuolemista jne. Lukuisia Falun gongin kannattajia pidätettiin ja tuomittiin rangaistuksiin.

Protestit jatkuivat pienempinä, mutta näkyvinä. Vuonna 2000 eräät Falun gongin jäsenet onnistuivat ripustamaan jättiläiskokoisen Li Hongzhin kuvan Maon kuvan päälle Tiananmenilla. Myöhemmin onnistuttiin mm. valtaamaan eräs radiolähetys, ja lähettämään sen kautta Falun gongin sanomaa. Samaan aikaan tukahduttamistoimet jatkuivat.

Tiedot toiminnasta Kiinassa tuntuvat suuresti vähenevän noin vuoden 2002 jälkeen ja erityisesti vuoden 2004 jälkeen tietoja on hyvin vähän. Falun gongin omat lähteet kertovat kyllä valtiovallan tukahduttamistoimista, mutteivät juuri muusta. Kiinan hallitus näyttää pystyneen estämään ainakin Falun gongin julkisen toiminnan. Sen sijaan lahkon näkyvyys on lisääntynyt ulkomailla. Kannatus lienee suurinta Li Hongzhin nykyisillä asuinsijoilla eli Yhdysvalloissa, jossa on myös suurehko kiinalaisasutus, mutta ryhmiä näyttää syntyneen myös Eurooppaan, jopa Suomeen.

Vaikka Falun gong väittää antavansa opetusta ilmaiseksi, liikkeen täytyy saada jostain rahaa. Liikkeen uskonnollinen propaganda vaatii sitä, mutta myös siihen liittyvä poliittinen toiminta. Liikettä lähellä on lehti Epoch Times, jota jaetaan runsaasti. Lehti on niin kiihkoisasti kansantasavallan vastainen, että sen uskottavuus kärsii. Liikkeen yhteydessä toimii myös taiteilijaryhmiä (lähtöpaikkanaan New York), jotka kiertävät maailmaa esittäen ”perinteistä kiinalaista kulttuuria, joka nykyään on hävitetty”. Tämä väite jo sellaisenaan panee miettimään, mikä esiintyjien sanoma on. Tietämäni mukaan ryhmät esittävät samantapaista sovitettua ja sievistettyä folkloristista ohjelmaa, jota tulee myös Kiinasta (aidomman perinteisen kulttuurin ohella). Ohjelman äskettäin Tampereella nähneiden mukaan siinä ei myöskään ollut unohdettu melko karkeasyistä propagandaa.

Falun gongin kannattajamäärästä on hyvin paljon toisistaan eroavia arvioita. Liikkeen jäsenet ovat väittäneet kannattajakunnan olleen (ennen tukahduttamista) 60 tai jopa 100 miljoonaa, mikä olisi tehnyt siitä Kiinan suosituimman kansanliikkeen. Tämä on paisuteltu luku, sellainen, jota etenkin uskonnolliset liikkeet helpolla esittävät vaikutuksestaan. Valtion antamat luvut olivat 2–3 miljoonan luokkaa. Tämäkään ei ole itse asiassa pieni luku, kun sitä verrataan esimerkiksi monien suurten uskontojen viralliseen kannattajamäärään Kiinassa, varsinkin ajatellen ryhmän lyhyttä ikää. Ehkä todellinen määrä on jossain arvioiden välissä, mutta kuitenkin lähempänä valtion lukuja. Suhteellisen suurta lukumäärää todistavat myös ne arviot, jotka väittävät Kiinan uudelleenkasvatuslaitoksissa olleen suurimmillaan yli 200 000 Falun gongiin kuulumisesta syytettyä. Kannattajakunnan laskeminen on Kiinassa hyvin vaikeaa, varsinkin järjestöstä, jolla ei ole kovin kiinteää rakennetta – ja joka nykyään on maan alla. Uskotaan sen kannattajia kuitenkin olevan yhä satoja tuhansia.

Mihin Falun gong ja sen johtaja uskovat

Falun gong ei ole ainoa uusi uskonnollinen liike Kiinassa, ei myöskään ainoa, jonka valtiovalta on nimennyt ”kieroutuneeksi lahkoksi”. Falun gong pohjautuu, kuten monet muut liikkeet, etupäässä kiinalaiseen perinteeseen. Siinä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja muiden terveyttä ja puhdistautumista tarjoavien liikkeiden kanssa. Toisaalta taas Falun gong on perinteisiä liikkeitä modernimpi, monessa mielessä New Age -oppi. Se on ympäristöltään ja kannattajakunnaltaan nähtävästi sangen urbaani.

Se on syntynyt ja sen vaikutusvalta on kasvanut siinä henkisessä tilanteessa, joka syntyi maolaisen ajan loputtua. Se merkitsi monille aatetyhjiötä ja toisaalta mahdollisuuksia uudenlaisen ideologian etsintään. Monille taloudellisten tulosten saavuttaminen riitti elämänkäsitykseksi, mutta myös monenlaista henkisten mallien etsintää ilmeni. Ja siihen tarjottiin monenlaista materiaalia.

Falun gong on väittänyt, ettei se ole uskonto, vaan ainoastaan oppi qigong-harjoituksista, johon kuuluu meditaatiota ja fyysisiä harjoituksia. Niillä onkin ollut suuri merkitys, ja varmaan etenkin alkuvaiheessa monet kannattajat liittyivät mukaan ennen kaikkea niitten takia. Kuitenkin alusta saakka oppiin ja käytäntöön on sisältynyt selvästi uskonnollista ainesta, jonka osuus tuntuu lisääntyneen. Se antaa oman maailmanselityksensä, sillä on mestarinsa, jolla on yliluonnollinen tausta jne.

Qigong-tradition ohella opissa on lainaa taolaisuudesta ja ennen kaikkea buddhalaisuudesta, josta myös koko liikkeen tunnus falun, ”lain ratas”, on kotoisin. Buddhalaisuuden opetukset eivät näytä tulleen niinkään aktiivisen osallistumisen kautta buddhalaiseen kulttiin ja mestarien opetukseen, vaan se on enemmän toisen käden kirjaviisautta.

Falun gong pyrkii toisaalta terveyden parantamiseen ja toisaalta sisäisen rauhan saavuttamiseen. Ajan myötä sen henkinen ja hengellinen puoli on itse asiassa korostunut.

Kiinalaisessa buddhalaisuudessa falun on tarkoittanut ”lain ratasta”, mutta Li Hongzhi tarkoittaa sillä henkisen energian keskusta ihmisen ruumiissa. Se sijaitsee tai sijoitetaan vatsan alaosaan tietyillä harjoituksilla. Falunia pidetään universumin pienoiskuvana. Kun se on Li Hongzhin avulla asetettu, se pyörii jatkuvasti. Kun se pyörii myötäpäivään, se imee energiaa maailmankaikkeudesta, kun se liikkuu vastapäivään, se poistaa pahaa karmaa ruumiista. Jotkut korkealle kehittyneet Falun gongin harjoittajat voivat jopa nähdä ”taivaallisella silmällään” falunin ja sen liikkeen.

Li Hongzhi suhtautuu kriittisesti sekä länsimaiseen että kiinalaiseen lääketieteeseen. Kiinalainen on kuitenkin hänen mielestään paljon kehittyneempi. Falunin pyöriminen poistaa uskovien sairaudet. Tämä lääketieteen vastustaminen on ollut liikkeen kriitikoiden merkittävä argumentti varsinkin Kiinassa, ja Kiinan hallitus on Falun gongin vastaisessa kampanjassaan esitellyt esimerkkejä hoidotta jääneiden surkeista kohtaloista. Muutama vuosi sitten se väitti jopa 1 600 Falun gongin kannattajan siihen mennessä kuolleen kieltäytyessään lääketieteellisestä hoidosta.

Eniten huvittuneisuutta on herättänyt Li Hongzhin useasti esille ottama aihe, maahan tunkeutuneet muukalaiset. Näitä on hänen mukaansa monennäköisiä, monet kuitenkin miltei ihmisen kaltaisia. Muukalaisten tarkoitus on hävittää ihmiskunta ja korvata se klooneilla. Nämä demoniset olennot ovat saapuneet maapallolle vuonna 1900, ja siitä lähtien pystyneet manipuloimaan tiedemiehiä ja poliitikkoja. Tiedemiehet luulevat keksineensä asioita, mutta tosi asiassa takana ovat nämä muukalaiset.

Muukalaisten ohella Li Hongzhi vastustaa homoja ja rotujen sekoitusta. Erään kerran hän sanoi jumalien tappavan homot. Rotujen sekoittuminen taas johtaa moniin negatiivisiin seurauksiin.
1990-luvun lopulta eräät henkiset tavoitteet ovat korostuneet Lin opetuksessa. Niiden iskusanoja ovat vilpittömyys, myötätunto ja toleranssi.

Falun gongilla on oma tuomiopäivänsä, se hetki, jolloin Li Hongzhin ajatukset ovat saaneet vallan koko maailmassa ja tapahtuu hänen johdollaan lain oikaiseminen. Hän on oman kertomansa mukaan jo aiemmin sen avulla pelastanut maailman ja sovittanut kaikkien tuntevien olentojen synnit.

Falun gongille tyypillinen piirre on se, että nimenomaan sen mestari, Li Hongzhi, on se tiedon lähde, joka määrää kaikki fyysiset harjoitukset ja myös sen henkisen opin, jota on noudatettava. Muissa qigong-ryhmissä fyysisen harjoituksen ja henkisen oikeinajattelun yhteys ei ole yhtä vankka, eikä johtajan asema yhtä yksinvaltainen.

Miksi hallitus vastustaa juuri Falun gongia

Lausunnoissaan kansantasavalta on korostanut Falun gongin oppien aiheuttamaa vaaraa terveydelle: ne ovat johtaneet sekä itsemurhiin että kuolemiin virheellisen hoidon kautta. Se on myös tuonut esiin Falun gongin oppien sellaisia piirteitä, joita monet muutkin pitävät absurdeina ja ”taikauskoisina”. Viranomaiset viittaavat myös Falun gongin olevan illegaali järjestö ja samoin monien sen toimenpiteiden olleen laittomia. Tässä lainlaatija kuitenkin kertoo laatimistaan laeista, joita on myös muovattu toimimaan juuri ko. järjestöä vastaan.

Falun gong on aiheuttanut jossakin määrin valtion suuresti pelkäämää epäjärjestystä ja siinä on useita monen mielestä epäilyttäviä piirteitä, mutta Kiinan valtiovallan ottama erittäin kova asenne sitä kohtaan herättää kyllä kysymyksiä vastatoimien tarpeellisuudesta ja kohtuullisuudesta.

On viitattu siihen, että kommunistinen puolue tuntee olevansa samanlaisessa asemassa kuin entiset dynastiat. Niiden uhkaksi nousivat usein valtion kontrollin ulottumattomissa olleet salaseurat, joiden oppiin kuuluivat ruumiinharjoitukset, tuomiopäivän odotus ja usko yli-inhimilliseen pelastajaan. Siksi pelko uusien vastaavien liikkeiden järjestäytymisestä on olemassa.

Kommunistinen puolue on ollut ja haluaa olla kansanliike. Suurin osa toisinajattelijoista on ollut eliittiä, sivistyneistöä, opiskelijoita jne., joiden kannatus massojen keskuudessa on ollut vähäistä. Liikkeet, jotka pystyvät keräämään suhteellisen suuria joukkoja, ovat yksittäisiä vastustajia pelottavampia. Vaikka Falun gongin kannattajat näyttävät olleen pääosin kaupunkilaisia ja suureksi osaksi keskiluokkaa, se oli kuitenkin melko kansanomainen liike. Sellaisten leviäminen maaseudulle olisi ollut huolestuttavaa.

Falun gongin onnistuneiden protestiaktioiden jälkeen liikkui huhuja, että sillä olisi olut kannattajia myös puolueen sisällä. Sellainen tilanne oli estettävä.

Falun gongin organisaation menestys protesteissa on tuntunut vaikealta selittää. Liikkeen vastaisessa propagandassa esitetään sen organisaatio kiinteäksi ja monipolvisen hierarkkiseksi. Tähän eivät muut tarkkailijat usko. Sen sijaan he ovat korostaneet modernien keinojen käyttöä, kontaktiverkkoa, jossa kännyköitä, tietoverkkoa jne. osataan käyttää hyväksi.

Puolue on voimakkaasti keskittynyt rakentamaan ja propagoimaan taloudellista kasvua. Falun gongin kasvu on ollut yksi osoitus siitä, että kasvu ei ratkaise kaikkia ongelmia. Monet ovat jääneet sen ulkopuolelle, ja näyttää siltä, että juuri he ovat mahdollisia uskonnollisten vastaliikkeiden jäseniä. Yleinen tai sektorikohtainen taantuma saattaa lisätä niiden määrää, jotka saavat uskonnosta käyteainetta politiikkaan. Rikkaaksi tuleminen ei sinänsäkään riitä tavoitteeksi kaikille, sitä todistaa uskonnollisten ja elämäntapaliikkeiden menestyminen Kiinassakin.

Kiinassa on nyt ollut muutaman vuoden suhteellisen hiljaista Falun gongin suhteen. Emme tiedä, minkälainen maanalainen toiminta ja kannatus liikkeellä on. Historiasta tiedämme, että sellainen saattaa pulpahtaa esiin vuosien ja vuosikymmenten kuluttua. Jokseenkin varmasti Kiinan hallitus pelkää Falun gong -levottomuuksia tiibetiläislevottomuuksien seuraksi. Ulkomailla, johon Falun gongin näkyvän toiminnan painopiste on siirtynyt, protesteja Kiinaa vastaan käydään jatkuvasti. Niissä tulee esiin erittäin voimakas Kiinan hallituksen vastaisuus. Voidaan sanoa, että liikkeen tukahduttamistoimenpiteet ovat tehneet sen saman, mitä vastaavat tekivät jo vuosisatoja sitten: melko epäpoliittisesta ryhmästä on tullut kovaääninen valtion vastustaja.

Falun gong -liikkeen verkkosivut: www.falundafa.fi