Veli Rosenberg · Kiina sanoin ja kuvin 2/2008

Suomen ja Kiinan kansantasavallan välisellä kulttuurivaihdolla on pitkä historia: se alkoi jo kesällä vuonna 1952 ja hyvin laajana, kun 38-jäseninen kiinalainen akrobaattiseurue kiersi 22 paikkakunnalla eri puolilla Suomea antaen yhteensä 38 näytöstä. Katsojia ryhmän esityksillä laskettiin kiinalaislähteiden mukaan olleen peräti yli 50 000! Vierailun järjesti vain vuotta aikaisemmin (15.6.1951) perustettu Suomi–Kiina-seura yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa.

Suomella oli toki ollut erilaisia suhteita Kiinaan ennen kansantasavallan syntyäkin. Mahdollisesti ensimmäiset suomalaiset Kiinassa olivat Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian tehtävissä siellä jo 1700-luvun puolimaissa käyneitä. 1800-luvun loppupuolella, kun Venäjä laajensi läsnäoloaan Kiinan pohjoisrajan tuntumassa, kulkeutui suomalaisia ennen muuta Koillis-Kiinan Mantšurian alueelle. 1800- ja 1900-lukujen vaihde toi suomalaisia tutkimusmatkailijoita Kiinan kansallisten vähemmistöjen asuma-alueille, heidän joukossaan esimerkiksi J.G. Granön ja G.J. Ramstedtin. Diplomaattiset suhteet Kiinan kanssa solmittiin, kun edellä mainitusta, muun muassa mongolien asuttamia alueita tutkineesta, kielitieteilijä Ramstedtista tuli vuonna 1920 itsenäisen Suomen ensimmäinen Kiinan-lähettiläs. Hän hoiti virkaansa Japanista käsin, toimien samalla Suomen ensimmäisenä Japanin-lähettiläänä vuodesta 1919 alkaen.

1890-luvulla aloittivat suomalaiset lähetyssaarnaajat lähetystyönsä pääasiassa Hunanin maakunnan pohjoisosissa. Lähetystyö jatkui pienin katkoksin aina 1950-luvun alkuun asti. Jotkut lähetystyöntekijät, ennen kaikkea Toivo Koskikallio, tutustuivat myös vanhaan kiinalaiseen filosofiseen kirjallisuuteen ja tekivät niistä ensimmäiset käännökset suoraan kiinan kielestä suomeksi.

Vuosina 1906–1908 suoritti C.G.E. Mannerheim erittäin hyvin dokumentoidun tiedustelu- ja tutkimusmatkansa ratsastaen halki Kiinan luoteisen ja keskiosan. (Mannerheimin matkalla ottamista valokuvista valmistettu näyttely kiertää parhaillaan Kiinassa samoilla paikkakunnilla, minne kuvaaja itse saapui tasan sata vuotta sitten. Seuraavaksi näyttely on esillä Xianissa toukokuussa ja päätyy esille Pekingiin kesäkuussa. Suomi–Kiina-seura kokosi näyttelyn Suomen opetusministeriön tuella ja kierrättää sitä nyt Kiinassa kiinalaisen veljesjärjestönsä kanssa yhteistyössä. Kiinan kulttuuriministeriö ei jostain syystä hyväksynyt näyttelyä ohjelmaansa.)

Kauppa ja kulttuuri

Myös kaupankäynti oli tuonut satunnaisia suomalaisia Kiinaan. Paperi ja selluloosa olivat jo 1900-luvun alussa tärkeitä vientiartikkeleita Suomesta Kiinaan, sillä myös kiinalaisia sanomalehtiä ja kirjoja painettiin jo tuolloin suomalaiselle paperille. G.J. Ramstedt mainitsee jopa osallistuneensa Suomi-päivään vuonna 1919 Shanghaissa saapuessaan laivalla aloittamaan diplomaatin työtään Japanissa ja Kiinassa. Olisikohan tilaisuus ollut historian ensimmäinen Suomesta Kiinaan suuntautunut kulttuurivientihanke? Ramstedt kertoi tavanneensa Shanghaissa kymmenkunta suomalaista, joiden keskushenkilönä toimi liikemies Lammin-Koskinen. Herra Lammin-Koskinen piti Ramstedtin mukaan ”ranskalaisia hajuvesiä ja sen sellaisia” välittävää puotiaan Bundin varrella!

Kiinan sisäinen epävakaus vaikeutti suhteiden ylläpitoa, ja 1930-luvulla alkanut Japanin sotilaallinen aggressio melkeinpä katkaisi diplomaattisetkin yhteydet. Lähetyssaarnaajat kuitenkin jatkoivat työtään, väistellen pahimpia taistelutoimia.

Ja kävipä Kiinassa 1930-luvulla Suomesta liikemiesten lisäksi jopa ensimmäisiä turistejakin.

Kiinan sisällissota ja toinen maailmansota katkaisivat maittemme väliset suhteet sittemmin pariksi vuosikymmeneksi.

Suomi ja Kiinan kansantasavalta

Suomi ja lokakuun 1. päivänä vuonna 1949 perustettu Kiinan kansantasavalta solmivat diplomaattiset suhteet 28. lokakuuta 1950. Suomi oli 17. Kiinan kansantasavallan tunnustanut valtio (tunnustaminen tapahtui 13.1.1950). Aivan ilman kommelluksia ei tunnustaminen vuonna 1950 sujunut, vaan asiaa puitiin peräti eduskuntakyselyssä. Vasemmisto tivasi siinä K-A Fagerholmin sosiaalidemokraattiselta vähemmistöhallitukselta syytä Kiinan kansantasavallan tunnustamisen viipymiselle. Hallitus puolusteli tunnustuksen viipymistä vetoamalla siihen, ettei Kiina ollut toimittanut diplomaattiseen käytäntöön kuuluvaa tunnustamispyyntöä Suomelle. Pienen etsiskelyn jälkeen tunnustamispyyntö kuitenkin löytyi arkistoituna ulkoasiainministeriöstä!

Ennen Suomea Kiinan kansantasavallan olivat ehtineet tunnustaa Neuvostoliiton johdolla kaikki Itä-Euroopan maat ja muut sosialistiset maat sekä läntisistä maista mm. Sveitsi sekä pohjoismaistakin Tanska ja Ruotsi.

Vilkas 1950-luku

Ensimmäisenä Suomessa vierailleen akrobaattiseurueen jälkeen oli vuorossa urheiluvaihtoon kuuluva Kiinan kansantasavallan urheilujoukkueen osallistuminen Helsingin olympialaisiin elokuussa 1952. Vähältä piti, ettei Kiinan kansantasavallan joukkueen osallistuminen olympiakisoihin siirtynyt usealla vuosikymmenellä, sillä 600-miljoonaista Kiinan kansaa Helsingin olympialaisissa edusti vain selkäuimari Wu Chuanyun osanotto 100 metrin selkäuinnin ensimmäiseen karsintakierrokseen. Pientä lohtua toivat jalka- ja koripallojoukkueille järjestetyt mahdollisuudet pelata Suomen maajoukkueita vastaan heti olympialaisten päätyttyä.

1950-luvulla nähtiin Suomessa kiinalaisten nerokkaan kulttuuris-diplomaattisen manööverin johdosta perinteistä kiinalaista teatteria sekä vuonna 1955 että myös vuonna 1959. Kyseessä oli itsensä pääministeri Zhou Enlain johdolla toteutettu soft policy lieventämään Korean sodan aiheuttamaa kireätä tunnelmaa ja lännessä tunnettuja ennakkoluuloja Kiinan kansantasavaltaa ja sen pyrkimyksiä kohtaan. Itse asiassa on outoa, että tätä elettä ei ole huomattu kutsua peking-ooppera-diplomatiaksi myöhemmän pingpong-diplomatian tapaan. Kummankin diplomaattisen oivalluksen takana oli pääministeri Zhou Enlai. Hänellä oli hyvä perusta suunnitella positiivista kulttuurielettä länsimaita kohtaan, olihan hän henkilökohtaisesti tutustunut Eurooppaan ja eurooppalaisiin parin vuoden työ- ja opiskelumatkan aikana 1920-luvun alussa. Hankkeen päätapahtuma oli Pariisin kansainvälisten teatterifestivaalien positiiviseksi sensaatioksi muodostunut perinteisen kiinalaisen teatterin esitys. Kiinalaislaskujen mukaan ryhmä kutsuttiin taputuksin kiitoksiin peräti neljäkymmentä kertaa. Esityksestä tuli perinteisen kiinalaisen teatterin läpimurto Euroopassa.

Perinteistä teatteria

Samana vuonna 1955 useita perinteistä kiinalaista teatteria esittäneitä seurueita sukkuloi niin itä- kuin länsieurooppalaisissa maissa kesän ja syksyn aikana. Olipa vierailun tausta mikä tahansa, esitykset olivat kuitenkin perinteisen kiinalaisen teatterin korkeinta tasoa.

Suomi pääsi muiden eurooppalaisten maiden kanssa osalliseksi perinteisestä kiinalaisesta teatteritaiteesta ensimmäisen kerran syyskuussa 1955. Teatteriryhmä oli kooltaan 56 henkeä ja sen virallisina kutsujina toimivat Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, Tampereen työväenteatteri ja Suomi–Kiina-seura. Vierailun järjestelyt tapahtuivat Suomi–Kiina-seurassa. Ryhmä esiintyi Helsingissä, Turussa, Tampereella, Vaasassa, Oulussa, Kuopiossa, Mikkelissä ja Lahdessa. Ryhmän yhteensä 17 näytöksessä kävi kiinalaisten laskujen mukaan yhteensä 17 000 katsojaa.

Lokakuussa 1959 vieraili toinen perinteisen kiinalaisen teatterin esiintyjäryhmä Suomessa, kun Jiangsun maakunnan peking-oopperaseurue esiintyi kuudella paikkakunnalla antaen kaikkiaan 8 esitystä. Vierailun järjesti Suomi–Kiina-seura.

Kulttuurivaltuuskunnat

Vuoden 1953 huhtikuussa lähti ensimmäinen suomalainen kulttuurivaltuuskunta Sylvi Kekkosen johdolla Kiinan ulkomaisia kulttuurisuhteita hoitavan seuran (myöhemmin Kiinan kansan ulkomaisia ystävyyssuhteita hoitava seura) kutsusta Kiinaan. Valtuuskuntaan kuului johtajan lisäksi 16 jäsentä poliittisen kentän kaikilta osilta (Ritva Arvelo, Georg Backlund, Pentti Haanpää, Taimi Jokinen, Allen Järvenpää, Matti Järvenpää, Aimo Kanerva, Kalevi Kilpi, Aira Kolula, Tauno Korhonen, Matti Kurjensaari, Aune Laurikainen, Matti Rautio, Mauri Ryömä, Heikki Savolainen ja Kustaa Vilkuna). Matkasta kirjoitettiin kaksi kirjaa: Pentti Haanpää novellikokoelman Kiinalaiset jutut ja Matti Kurjensaari matkapäiväkirjan Kiinalainen päiväkirja. Matkan tuliaisina Ritva Arvelo puolestaan ohjasi vuonna 1954 tiettävästi ensimmäisenä kiinalaisena näytelmätekstinä suomalaiselle näyttämölle, Helsingin kansanteatterille, näytelmän Harmaatukkainen tyttö. Myös tämän vierailun käytännölliset järjestelyt ja yhteydet hoiti Suomi–Kiina-seura.

Tämän tunnetuksi tulleen kulttuurivaltuuskunnan jälkeen matkusti Suomesta kutsuttuina Kiinaan vielä kolme muutakin kulttuurivaltuuskuntaa: toinen Arvo Ylpön johdolla vuonna 1955 jäseninään muun muassa kansanedustajat Urho Kähönen ja Tyyne Paasivuori; kolmas vuonna 1959 jäseninään mm. Jack Witikka, Martti Larni ja Ilmari Harki; ja neljäs vuonna 1960 johtajanaan Henrik Schauman ja jäseninään mm. Pertti Nieminen. Kaikkien valtuuskuntien matkajärjestelyt hoiti Suomi–Kiina-seura.

Kuvataiteen vaihto alkuun

Vuonna 1956 lähti Suomesta Kiinaan taiteilijavaltuuskunta Onni Okkosen johdolla. Valtuuskunnan jäseninä olivat Sven Grönvall, Aimo Kanerva ja Aukusti Tuhka. Valtuuskunnan vierailun lisäksi taiteilijat Aimo Kanerva ja Aukusti Tuhka oleskelivat molemmat puolen vuoden ajan vierailevina opettajina Pekingin taideakatemiassa ja Shanghain taidekorkeakoulussa. Taiteilijavaltuuskunnan matkan sekä vierailuopetuksen järjestelytyöt hoiti Suomi–Kiina-seura.

Kulttuurivaihdon kannalta hengästyttävällä 1950-luvulla järjestettiin vielä peräti 7 kuukautta kestänyt Suomen taiteen näyttely Pekingissä, Shanghaissa ja Kantonissa. Näyttelyn komissaarina toimi Sven Grönvall, assistenttina Olli Valkonen ja ryhmän tulkkina Aarre Nojonen.

Näyttely oli lähtiessään suurin koskaan ulkomaille lähetetty suomalaisen taiteen esittely. Näyttelyn järjestelytyöt, teoslainauksia ja vakuutuksia myöten, hoiti Suomi–Kiina-seura opetusministeriön tuella.

Myös Suomessa saatiin tutustua klassiseen kiinalaiseen taiteeseen, kun Taiteilijayhdistys järjesti Taidehallissa Helsingissä vuonna 1956 Ruotsin kuninkaan kokoelmista lainatun kiinalaisten antiikkiesineiden näyttelyn Kiinan vanhaa taidetta. Itse näyttelyn kokoamiseen tai esillepanoon ei tarvittu Suomi–Kiina-seuran osallistumista, mutta seura avusti kiinalaisten antiikintuntijoiden saamisessa Kiinasta näyttelyn avajaisiin.

Kiina sanoin ja kuvin

Suomi–Kiina-seura aloitti vuonna 1956 Kiina sanoin ja kuvin -lehden julkaisemisen. Seura on julkaissut lehteä katkeamatta siitä lähtien niin, että tämä lehti on sen 238. julkaistu erillinen numero.

Kiina sanoin ja kuvin -lehti on ainoa Suomessa säännöllisesti ilmestyvä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria esittelevä julkaisu.

Klassisen musiikin vaihto

Seura oli myös panemassa alulle vaihtoa klassisen musiikin alalla, järjestämällä vuonna 1955 ensin kapellimestari Martti Similälle mahdollisuuden johtaa kiinalaista sinfoniaorkesteria Shanghaissa, Sibelius-konserttisarjassa, säveltäjän 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Seuraavaksi matkusti Tauno Hannikainen Sibeliuksen kuolinvuonna 1957 johtamaan kiinalaista orkesteria.

Vuonna 1956 vieraili 21-jäseninen kiinalainen muusikkovaltuuskunta Suomessa. Vierailun yhteydessä oli Huang Yidiaolla, tiettävästi ensimmäisenä kiinalaisena kapellimestarina, mahdollisuus johtaa Helsingin kaupunginorkesteria. Seuraava kiinalaisen kapellimestarin vierailu tapahtui vuonna 1958, kun Li Delun saapui konserttimatkalle Suomeen.

Elokuvavaihto

Kulttuurivaihdon ensimmäisen vuosikymmenen aikana ehdittiin vielä järjestää vuonna 1957 kiinalaisen elokuvan viikko Suomessa sekä suomalaisen elokuvan viikko Kiinassa. Molempiin liittyi vielä elokuva-alan valtuuskuntien vierailut. Suomi–Kiina-seura osallistui näidenkin tapahtumien organisoimiseen.

Matkailun alku

Vuonna 1961 Suomi–Kiina-seura teki avauksen Suomen ja Kiinan kansantasavallan välisen matkailun alalla järjestämällä elo-syyskuun vaihteessa ensimmäisen kaikille avoimen turistimatkan Kiinaan yhteistyössä Matkatoimisto Lomamatkan kanssa.

Tasaantumisen kausi

1960-luvulla kulttuurivaihto Kiinan kanssa jatkui urheilun, musiikin, lääketieteen, arkkitehtuurin, grafiikan ja kirjallisuuden aloilla. Kiinassa vierailivat mm. kirjailijat Arvo Turtiainen ja Helvi Hämäläinen sekä säveltäjä Seppo Nummi.

Suomenkielistä kirjallisuutta alettiin Kiinassa kääntää jo ennen kansantasavallan syntyä. Lu Xunin vuonna 1946 ilmestyneistä Kootuista teoksista löytyvät pääasiassa venäjän kautta käännetyt: Juhani Ahon Lastuja, Santeri Alkion Isä Amerikassa ja Minna Canthin Hullu tyttö.

Suomi–Kiina-seuran 1950-luvulla Kiinaan välittämiä kirjoja käännettiin kiinaksi, niiden joukossa olivat mm.: Hertta Kuusisen Matka vapaaseen maailmaan (1955), Juhani Ahon Helmannin herra (1957), Elvi Sinervon Viljami vaihdokas (1957), Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa ja Kuolleista herännyt (1959), Hella Wuolijoen Justiina (1961). Ensimmäinen käännös Kalevalasta, englanninkielisen käännöksen pohjalta, ilmestyi Kiinassa vuonna 1962. Samana vuonna julkaistiin myös Seitsemän veljeksen käännös kiinaksi. Kalevalasta otettiin uusi painos vuonna 1981, ja suoraan suomesta se käännettiin kiinaksi vuonna 2000.

Pertti Nieminen aloitti mittavan kiinalaisen runouden ja filosofisten tekstien käännöstyönsä toimittamalla Keskitie valikoiman vuonna 1956.

Suomi–Kiina-seura järjesti toisen kaikille halukkaille avoimen turistimatkan Kiinaan vuonna 1965.

Vaihto hiipuu

Suomessa esiintyi muusikoista, laulajista, tanssijoista ja akrobaateista koottu kiinalainen taiteilijaryhmä vuoden 1961 kesällä, 20-jäseninen kiinalainen valtuuskunta osallistui heinäkuussa 1962 nuorisofestivaaleille muassaan taiteilijoita perinteisen teatterin, perinteisen musiikin, imitaation ja akrobatian aloilta.

1960-luvun viimeinen kiinalainen esiintyjäryhmä saapui kesällä 1966. Kyse oli Shenyangista tulevasta akrobaattiseurueesta, jonka nimi oli enteellisesti Eteenpäin mars! -akrobaattiseurue – elettiin kulttuurivallankumouksen syntyvaiheita.

Suomi–Kiina-seura oli vahvasti mukana järjestämässä edellä mainittuja tapahtumia, mutta kulttuurivaihdon kenttä hiljeni täysin kulttuurivallankumouksen kiivaimman vaiheen ajaksi 1966–1970.

Uusi alku

Kulttuurivaihdon hiljaiselon päätti Suomi–Kiina-seura vuonna 1970 Suomen opetusministeriön avustuksella järjestämällään näyttelyllä Uutta posliinia ja keramiikkaa Kiinasta.

Myös matkailu pääsi uuteen alkuun kulttuurivallankumouksen jälkeen, kun seura järjesti turistimatkan Kiinaan 1971.

Vaihto-ohjelmat alkavat

Vähitellen kulttuurivaihto alkoi elpyä eri aloilla, mutta ratkaiseva harppaus tapahtui vasta, kun opetusministeri Marjatta Väänänen yhdessä opetusministeriön kansainvälisten asiain osaston päällikön Kalervo Siikalan kanssa matkusti keväällä 1973 Pekingiin avaamaan suomalaisen rakennustaiteen näyttelyä.

Vierailun yhteydessä sovittiin epävirallisesta kulttuurivaihto-ohjelmasta, joka sisälsi kiinan kielen lehtorin saamisen Kiinasta Helsingin yliopistoon sekä kielistipendiaattien vaihdon aloittamisen. Saman vuoden syyskaudella Helsingin yliopisto sai kiinalaisen lehtorinsa ja kulttuurivallankumouksen jälkeiset ensimmäiset stipendiaatit Annikki Arponen, Marja Kaikkonen ja Olli Salmi matkustivat Kiinaan opiskelemaan kiinan kieltä. Kiinasta puolestaan lähetettiin Li Guangyun, Ma Keqing ja Zhang Weihua opiskelemaan Helsingin yliopistossa suomea.

Kulttuurivaihto suunnitelmalliseksi

Tästä alkoi suunnitelmallinen kulttuurivaihto Suomen ja Kiinan välillä sekä tiivis yhteistyö sen sisällön suunnittelussa ja toteuttamisessa Suomen opetusministeriön ja Suomi–Kiina-seuran välillä. Seura on sittemmin osallistunut kaikkien vaihto-ohjelmien suunnitteluun, niistä neuvottelemisiin sekä ollut taide-alan vaihdon tärkein käytännön toteuttaja niin Suomesta Kiinaan kuin Kiinasta Suomeenkin.

Seuraavina vuosina toteutettiin mm. arkeologisia löytöjä esitellyt valokuvanäyttely Helsingissä 1974 sekä Tianjinin 68-jäsenisen akrobaattiseurueen vierailu Helsingissä, Tampereella ja Turussa Suomi–Kiina-seuran ja Helsingin juhlaviikkojen yhteistyönä sekä opetusministeriön taloudellisella avustuksella.

Vuonna 1977 kiersi Kiinalaisia talonpoikaismaalauksia -näyttely suomalaisissa taidemuseoissa. Näyttelyn järjestäjinä toimivat Suomi–Kiina-seura ja Suomen taiteilijaseura. Näyttelyn järjestämiseen saatiin avustus Suomen opetusministeriöltä. Näyttelyn järjestelytyöt hoiti Suomi–Kiina-seura, joka myös tuotti näyttelyn yhteyteen talonpoikaismaalauksien taustaa esittelevän kirjasen.

Klassisen musiikin vaihto uuteen alkuun

Vuoden 1978 keväällä alettiin Suomi–Kiina-seuran aloitteesta ja järjestämänä lämmittää ennen kulttuurivallankumousta vireäksi kasvanutta klassisen musiikin alan yhteistyötä uudelleen. Opetusministeriö myönsi avustuksen Finlandia-kvartetin lähettämiseksi esiintymismatkalle Kiinaan. Suomalainen jousikvartetti vieraili ensimmäistä kertaa Kiinassa, ja lisäksi vierailu oli yksi ensimmäisistä länsimaisen klassisen musiikin kontakteista länsimaista Kiinaan kulttuurivallankumouksen jälkeen. Finlandia-kvartetin konsertti myös televisioitiin Kiinassa.

Vielä saman vuoden alkusyksyllä vieraili puolestaan Tiibetin laulu- ja tanssiryhmä neljällä paikkakunnalla Suomessa. Vierailun toteutti Suomi–Kiina-seura yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen, Kuopio tanssii ja soi -festivaalin sekä Oulun ja Rovaniemen kaupunkien kulttuuritoimen kanssa.

Suomi–Kiina-seura järjesti tämän vierailun yhteistyökumppaneilleen seuraavan vuoden toukokuussa tutustumismatkan Kiinaan edistääkseen suorien kulttuurikontaktien syntymistä niiden ja vastaavien kiinalaisten organisaatioiden välille.

Siitä huolimatta, että seuralla on ollut alusta asti merkittävä rooli suomalais-kiinalaisten kulttuurisuhteiden luomisessa, on se myös alusta asti pyrkinyt niissä yhteistyöhön olemassa olevien suomalaisten kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Seura ei ole pyrkinyt monopolisoimaan kulttuurisuhteita Kiinan kanssa, vaan on aktiivisesti pyrkinyt edistämään niiden kehittymistä mahdollisimman laajapohjaisiksi ja laaja-alaisiksi.

Vuoden 1978 syksyllä Suomi–Kiina-seura järjesti vielä pienen konserttikiertueen pianisti Li Mingqiangille Suomessa ja toi seuraavana vuonna paperinleikkaaja Zhang Jigenin esittelemään perinteistä käsityötaitoaan Artekin tiloihin Helsingissä.

Kulttuurivaihto-ohjelmat

Ensimmäinen virallinen kulttuurivaihto-ohjelma solmittiin Suomen opetusministeriön ja Kiinan kulttuuriministeriön välille Pekingissä toukokuussa 1980. Ohjelma koski kaksivuotiskautta 1980–1981. Opetusministeriön edustajien lisäksi Suomi–Kiina-seura oli alusta lähtien mukana suunnittelemassa ja neuvottelemassa ohjelmasta.

Kulttuurivaihto-ohjelma käsitti mm. kulttuuri- ja taidevaihdon lisäksi kielenopetukseen, stipendivaihtoon, tieteelliseen yhteistyöhön, joukkoviestinten yhteistyöhön sekä urheilu- ja nuorisojärjestöjen yhteistyöhön liittyviä asioita. Kulttuurin alalla pyrittiin luomaan raamit vaihdettavien esiintyjäryhmien ja näyttelyiden vaihdolle, kielenopetuksessa pyrittiin turvaamaan kiinalaisen opettajan saaminen Helsingin yliopiston käyttöön sekä tarjottiin suomalaista opettajaa jonkin kiinalaisen yliopiston käyttöön. Stipendivaihdossa varmistettiin kiintiöt vaihdettavien stipendiaattien määrälle.

Kansanmusiikilla alkuun

Ensimmäinen Suomesta lähetetty viralliseen kulttuurivaihto-ohjelmaan kuuluva esiintyjäryhmä oli joulukuussa 1981 Kiinaan matkannut 22-jäseninen kansanmusiikin ja -tanssin ryhmä Kaustisilta. Vastaavasti Suomeen saatiin vuoden 1982 toukokuussa 49-jäseninen peking-oopperaseurue Dalianista. Suomi–Kiina-seura järjesti teatterivierailun Suomessa yhteistyössä suomalaisten teattereiden kanssa (Kansallisteatteri, Tampereen teatteri, Kuopion kaupunginteatteri ja Oulun kaupunginteatteri). Seuran pyynnöstä vierailun päänumero oli näytelmäkatkelmien sijaan kokonainen ooppera Valkoinen käärme. Seura valmisti vierailua varten ohjelmavihkosen, jossa esiteltiin perinteisen kiinalaisen teatterin symbolikieltä ja ilmaisukeinoja. Esitys oli varustettu ennen kutakin näytöstä luetulla juoniselostuksella.

Näyttelyvaihto alkoi suomalaisen muotoilun näyttelyllä Kiinassa 1980 ja perinteisten kiinalaisten maalausten näyttelyllä Suomessa. Suomi–Kiina-seura järjesti näyttelykiertueen suomalaisten taidemuseoiden kanssa yhteistyössä (Amos Anderssonin museo, Oulun taidemuseo ja Joensuun taidemuseo).

Heinäkuussa 1980 Shandongin sotilasalueen perinteisten kiinalaisten soittimien orkesteri esiintyi Helsingin juhlaviikoilla ja konsertoi Suomi–Kiina-seuran avustuksella myös muilla paikkakunnilla Suomessa.

Kiinalaiset kilpailuihin

Klassisen musiikin alalla tapahtui uusi avaus, kun kolme kiinalaista viulistia osallistui ensimmäistä kertaa vuoden 1980 Sibelius-viulukilpailuun. Hu Kunista tuli yleisön suosikki ja hän sijoittui kilpailussa viidennelle sijalle.

Seura vastaanotti syksyllä 1981 Fenglei-sauvanukketeatteri-ryhmän Shanghaista ja järjesti sille kiertueen Suomessa. Ryhmä esitti vierailullaan lapsille suunnatun nukkenäytelmän Rubiini, joka myös televisioitiin.

Vuonna 1982 esiteltiin Guizhoun maakunnan taidekäsitöitä Taideteollisuusmuseossa, Suomi–Kiina-seura osallistui näyttelyn järjestelyihin.

Kulttuurisopimus

Syyskuussa 1982 neuvoteltiin ja allekirjoitettiin toinen kulttuurivaihto-ohjelma Helsingissä vuosille 1982–1984.

Kulttuurivaihto vilkastui ja tuli pitkäjänteisemmäksi kulttuurivaihtosopimusten myötä. Suomi–Kiina-seura ehdotti jo 1950-luvun lopussa kulttuurivaihdon kohottamista valtiollisen sopimuksen tasolle. Seuran toivomus toteutui, kun ulkoministeri Paavo Väyrynen vieraili Kiinassa tammikuussa 1984. Vierailun yhteydessä molempien maiden ulkoministerit allekirjoittivat kulttuurivaihtosopimuksen.

Suomen ja Kiinan kansantasavallan välistä kulttuurivaihtoa on toteutettu kulttuurivaihto-ohjelmien raamittamana ja voimassa oleva, yhdeksäs, ohjelma päättyy vuoden 2009 lopussa. Merkittävimpiä ohjelmakausilla toteutuneita kulttuuritapahtumia ovat olleet:

Shenyangin 19-jäsenisen akrobaattiseurueen vierailu Suomessa neljällä paikkakunnalla syyskuussa 1984.
Ylioppilaskunnan laulajien konserttimatka tammikuussa 1984 Pekingiin, Zhengzhouhun ja Kantoniin. Konsertti televisioitiin Kiinassa.
Suomalaisen grafiikan näyttely Kiinassa 1984.
Laaja kiinalaisen kalligrafian näyttely oli vuonna 1985 esillä Lahden taidemuseossa ja Taideteollisuusmuseossa. Näyttelyyn valmistettiin laaja kiinalaista kalligrafiaa esittelevä luettelo. Näyttely saatiin Suomeen Suomi–Kiina-seuran ehdottamana ja seura järjesti sen yhdessä vierailumuseoiden kanssa.
Sichuanin Nanchongin 30-jäseninen suurten sauvanukkien teatteriseurueen vierailu syyskuussa 1987 Suomessa (Kansallisteatteri, Porin teatteri ja Lahden kaupunginteatteri). Ryhmä esitti lastennäytelmän Jadelootuskukka.
1987 suomalainen Tallarit-esiintyjäryhmä vieraili Kiinassa.
Kiinalaisten maisemamaalausten näyttely Vuoret ja virrat tammikuussa 1990 Porissa, näyttelystä laadittiin luettelokirjanen. Suomi–Kiina-seura järjesti vierailun vaikeana aikana, pian Taivaallisen rauhan aukion verisen tukahduttamisen jälkeen.
Ensimmäinen kun-oopperaseurue vieraili Suomessa, kun lokakuussa 1990 Beifang kun-oopperaseurue saapui esittämään klassikkonäytelmän Ikuisen nuoruuden palatsi. Juoniselostus luettiin kunkin näytöksen alussa. Järjestäjänä oli Suomi–Kiina-seura. Esitys nähtiin Helsingissä, Lahdessa ja Iisalmessa. Esitystä varten julkaistiin teatterimuotoa esittelevä vihkonen, johon Pertti Nieminen käänsi näytelmän tarinan pohjana toimineen Bai Juyin runon Laulu loputtomasta murheesta.
Suomalaista mitalitaidetta esiteltiin lokakuussa 1990 Kiinassa.
Vuonna 1993 valmistettiin Suomi–Kiina-seuran aloitteesta ja yhteistyöllä Amos Anderssonin taidemuseon kanssa jäljentämistä kiinalaisessa taiteessa esitellyt näyttely Aito kopio pekingiläisen Rongbaozhai-studion käsin tehdyistä puupainokuvista. Näyttely kiersi seuran ja taidemuseoiden yhteistyöllä Lapinlahdella ja Joensuussa. Näyttelystä ja jäljentämisen perinteestä Kiinan taiteessa laadittiin esittelykirja.
Loka-marraskuussa 1993 Chengdun varjonukketeatteri kiersi Suomi–Kiina-seuran järjestämänä seitsemällä paikkakunnalla esittämässä perinteisiä ja uusia varjoteatterinäytelmiä.
Vuonna 1993 esiteltiin Kiinassa kahden erilaisen suomalaisen taiteilijan Eero Nelimarkan ja Marjatta Hanhijoen töitä kuvataidenäyttelyssä. Suomi–Kiina-seura toimi näyttelyn kokoajana.
Samana vuonna vierailivat myös Juniorijouset konsertoimassa ja esittelemässä suomalaisen nuorisomusiikkikoulutuksen menetelmiä kiinalaisille. Suomi–Kiina-seura avusti.
Suomen kansallisbaletti vieraili vuonna 1996 presidentti Martti Ahtisaaren valtiovierailun yhteydessä Kiinassa Seura avusti järjestelyissä.

Näytelmät tekstitettyinä

Vuonna 1996 esitettiin ensimmäisen kerran perinteisen kiinalaisen teatterin näytelmä kokonaan suomeksi tekstitettynä, kun Suomi–Kiina-seura järjesti nanxi-näytelmän Zhang Xie menestyy virkatutkinnossa esitykset Helsingissä, Turussa ja Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla.
Vuoden 1996 lopussa nähtiin jo toinen suomeksi tekstitetty perinteisen kiinalaisen teatterin esitys, kun seura järjesti yhdessä Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kanssa Apinakuningas peking-oopperaesityksen Aleksanterin teatterissa ja Järvenpää-talossa.
Vuonna 1997 toteutettiin Suomen teatterimuseon ja Suomi–Kiina-seuran yhteistyönä perinteistä kiinalaista teatteria esitellyt näyttely Fenikskruunu ja lohikäärmeviitta. Näyttely kiersi yli puolen vuoden ajan Helsingissä, Alajärvellä ja Oulussa.
Vuonna 1997 alkoi myös Suomi–Kiina-seuran ja Aasia Helsingissä -festivaalin yhteistyö järjestämällä Nanjingin kun-oopperaseurueelle mahdollisuus saapua esittämään eteläisen kun-oopperamuodon klassikkonäytelmä Kadotettu onni. Näytelmä oli tietysti tekstitetty suomeksi.

Libretot kirjasiksi

–  Seuraavana yhteistyöhankkeena oli klassisen kun-oopperan rekonstruointihanke ja klassisen kun-oopperan Lunta keskikesällä vierailu vuonna 2000 Helsingissä, Iisalmessa, Varkaudessa, Oulussa sekä Tukholmassa. Näytelmä esitettiin Suomessa suomeksi tekstitettynä ja Ruotsissa ensimmäisenä kun-oopperan vierailuna maassa sekä ensimmäisenä ruotsiksi tekstitettynä kiinalaisena perinteisen teatterin näytelmänä. Suomessa näytelmän libretto julkaistiin kirjasena. Yhteistyö jatkui vuonna 2001, kun vierailuvuorossa oli Zhujin-kaupungin yue-oopperaseurueen vierailuesitys Helsingissä ja Oulussa. Ensimmäisenä yue-oopperaesityksenä Suomessa nähtiin klassikkonäytelmä Perhosrakastavaiset. Näytelmä oli tietenkin myös tekstitetty suomeksi.
Vuonna 1999 esiteltiin kiinalaisille uutta suomalaista kansanmusiikkia ja kansantanssia Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiyhtyeen ja Oulun tanssitaiteen koulutuslinjan yhteisesityksenä. Seura ideoi ja tuotti vierailun.
Vuonna 2000 oli vuorossa suomalaisen modernin tanssin esittely pekingiläisille ja shanghailaisille katsojille Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän esittäessä Tero Saarisen koreografian Pulcinella. Suomi–Kiina-seura ideoi ja tuotti vierailun.
Vuonna 2002 esitettiin peking-oopperaklassikko Jäähyväiset jalkavaimolle suomeksi tekstitettynä versiona. Näytelmän libretto julkaistiin kaksikielisenä kirjasena.
Vuonna 2003 Suomi–Kiina-seura järjesti peking-oopperaklassikko Zhaon perheen orpo esitykset Helsingissä ja Jyväskylässä. Näytelmä oli taas tekstitetty suomeksi ja sen libretto julkaistiin kaksikielisenä versiona.
Vuonna 2004 Suomi–Kiina-seura järjesti yhteistyössä Kulttuurien museon ja Iisalmen kaupungin kulttuuritoimen kanssa kiinalaista silkinkirjontataidetta esittelevän näyttelyn Silkille kirjottu. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin myös silkinkirjontataiteen historiaa esittelevä vihkonen.
– Suomi–Kiina-seuran ja Aasia Helsingissä -festivaalin yhteistyö jatkui jälleen vuonna 2005 peking-oopperaklassikolla Rakkaus kurtisaaniin. Näytelmä oli tietysti tekstitetty suomeksi. Vierailulla juhlittiin samalla perinteisen kiinalaisen teatterin viisikymmenvuotista taipaletta Suomessa. Näytelmän libretto julkaistiin kaksikielisenä versiona.

Edellä on esitelty pääpiirteet Suomen ja Kiinan kansantasavallan välisestä kulttuurivaihdosta sekä lueteltu tärkeimmät vierailut ja näyttelyt. Luettelo ei ole täydellinen ja siitä on tarkoituksella jätetty pois kilpailuihin ja kulttuuritapahtumiin kutsuttuja taiteilijoita ja esiintyjäryhmiä. Samoin on pois jätetty yksityisesti järjestetyt vierailut.

Kuten luettelo antaa ymmärtää, on Suomi–Kiina-seuralla ollut keskeinen osa kulttuurivaihdon syntymisessä, kulttuurikontaktien laajentamisessa ja muotoutumisessa. Erityisen merkittävää on ollut seuran panostus Suomen ja Kiinan välisen kulttuurivaihdon sisältöön: vaihtoa ei ole ylläpidetty rutiininomaisesti, vaan sen sisältöön on pantu pääpaino pyrkien samalla saamaan järjestetyistä vierailuista tai näyttelyistä jäämään pysyvä jälki esimerkiksi julkaisun muodossa.

Pitkäjänteinen suunnittelu ja Suomi–Kiina-seuran pitkä kokemus on myös tehnyt mahdolliseksi pitää Suomen ja Kiinan kansantasavallan välinen kulttuurivaihto harvinaisen korkealla sisällöllisellä ja taiteellisella tasolla. Nämä ovat yli viidenkymmenen vuoden kulttuurivaihtotoiminnan myötä saavutettuja ansioita, joita ei pitäisi vaihdon tulevia suuntia pohdittaessa heittää hukkaan.

Mikä on kulttuurivaihdon tilanne?

Suomi–Kiina-seuran ja Aasia Helsingissä -festivaalin yhteistyönä suunnittelema kun-oopperan 1600-luvun klassikkonäytelmä Lian xianbanin vierailu toukokuussa 2008 peruuntui yllättäen helmikuussa 2008. Kiinan kulttuuriministeriö veti vain kolme kuukautta ennen vierailun suunniteltua toteutumista tukensa pois näytelmän vierailulta Suomeen ilmoittamatta ymmärrettävää syytä peruuntumiselle.

Tämä on uusi ilmiö, sillä aikaisemmin Kiinan kulttuuriministeriö on halunnut pitää tiukasti ja tarkasti kiinni sovitusta vaihdosta. Samoin on näkynyt merkkejä Kiinan kulttuuriministeriön haluttomuudesta hyväksyä Suomi–Kiina-seuran tekemiä ehdotuksia vierailuryhmien ja näyttelyiden sisällöksi. Vaikuttaa siltä, että Kiinan kulttuuriministeriöllä olisi vaihdon sisällöstä Suomi–Kiina-seuraan nähden eroava kuva.

Täsmällistä kuvaa sisältöeroista ei ole saatu, sillä kiinalainen osapuoli ei ole tehnyt sisältöön liittyviä konkreettisia ehdotuksia, se on vain hylännyt kerta toisensa jälkeen Suomi–Kiina-seuran tekemiä sisältöehdotuksia.

Saattaa olla, että kysymys on erilaisesta näkemyksestä vaihdon sisällöstä tai on myös mahdollista, että kyse on kustannuksista.

Uusia järjestelyjä Kiinassa

Kiinan kulttuurihallinnon varoja järjesteltiin uudelleen vuonna 2004. Tuolloin Kiinan kulttuuriministeriön hallinnoimia kansainväliseen kulttuurivaihtoon suunniteltuja varoja jaettiin uudelleen keskushallinnon ja maakuntien kulttuurihallinnon välillä. Tuolloin kulttuuriministeriön varoja vähennettiin ja vastaavasti maakuntien kulttuurihallinnolle lisättiin kansainväliseen kulttuurivaihtoon tarkoitettuja varoja. Hallinnollinen muutos näkyi pian myös Suomessa. Erilaisia kanavia pitkin Suomeen tarjottiin esiintyjäryhmiä Kiinan eri maakunnista. Vierailujen tarjoajat olivat uusia toimijoita ja ottivat kontakteja suomalaisiin tilaisuuksien järjestäjiin mitä erilaisimpia kanavia pitkin. Tarjottujen esitysten sisältö on vaihdellut kabaree-esityksistä erilaisiin perinteisten soittimien kokoonpanoihin.

Muutokset Kiinan kulttuurihallinnossa jatkuvat, sillä viimesyksyisessä puoluekokouksessa päätettiin uudesta painopistealueen siirrosta: kulttuurivarojen käytössä halutaan tasoittaa Kiinan sisällä vauraan itärannikon ja suhteellisesti köyhemmän läntisen sisämaan kehityseroja. Tämä tarkoittaa kulttuuritilojen ja kirjastojen rakentamista sisämaahan ja kansainvälisten kulttuurivaihtovarojen suhteellista pienenemistä.

Muutoksia myös Suomessa

Myös Suomen opetusministeriön organisaatio ja resurssit ovat olleet myllerryksessä. Aiemmin kahdenvälistä kulttuurivaihtoa on hallinnoitu opetusministeriön kansainvälisten asioiden sihteeristön toimesta, mutta pari vuotta sitten ministeriöön muodostettiin uusi kulttuuriviennin yksikkö. Nimestään huolimatta yksikkö hallinnoi myös kulttuurivaihtoa. Yksikkö on vasta perustettu ja siksi sen toiminta on vasta hakemassa uomiaan.

Kun kahdenvälisessä kulttuurivaihdossa on aikaisemmin painotettu lähialueyhteistyötä (Pohjoismaat, Venäjä, Baltian maat ja kielisukulaiset), on painopistevalikoima nyt laajentunut, ja kulttuurin sekä opetuksen alalla halutaan panna enemmän painoa myös yhteistyöhön Aasian kanssa. Aasian maista Kiinaa pidetään nyt yhtenä painopistealueena.

Suomi–Kiina-seura on halunnut tarjota kokemustaan ja kontaktejaan opetusministeriön käyttöön kulttuurivaihdon uutta organisaatiota luotaessa. Erityisesti toiminnan koordinoimisessa ja kontaktien luomisessa seura uskoo voivansa tarjota opetusministeriölle arvokasta apua. Samoin seura toivoo voivansa tuoda pitkäjänteistä suunnittelua taidevaihdon alalle, kun mahdollisesti luodaan uuden yhteistyön perustaa Kiinan muuttuvan kulttuuriministeriön kanssa.

Samalla seura on myös halunnut painottaa opetusministeriölle seuran kulttuurivaihtotoiminnan taloudellisen tuen saattamista uusien painopisteiden mukaiseen suhteeseen.

___________________________________

Suomi–Kiina-seuran kokonaan omin voimin toteuttamia hankkeita:
Uudenvuodenkuvien ja monien muiden näyttelyn kierrättäminen vuodesta 1983 eteenpäin.
Kokki Dingin opetusmatkan järjestäminen 1983 ja ensimmäisen suomenkielisen kiinalaisen keittokirjan (Marja Kaikkonen: Syödään kuten Kiinassa) julkaiseminen 1985.
Jorma Hynnisen ja Ralf Gothonin konsertti- ja opetusmatka Kiinaan syyskuussa 1986 Suomi–Kiina-seuran kustantamana. Vierailu toimi alkuna Savonlinnan oopperajuhlien ja Kiinan keskusoopperan yhteistyölle.
Suomalaisen opaskirjan (Tauno-Olavi Huotari: Kiinan nähtävyyksiä) julkaiseminen 1988.
Populaarimusiikin pysyvää vaihtoa pyrittiin saamaan alkuun tukemalla Magyar posse– ja Cold Fairy-land -yhtyeiden vaihtoa tammi-helmikuussa 2008.

____________________________________

Isompia kaupalliselta pohjalta järjestettyjä näyttelyitä on Suomessa pidetty viisi:
Lahden historiallisessa museossa järjestetty pronssiesineiden ja terrakottasotilaiden näyttely vuonna 1997.
Väinö Aaltosen museossa Turussa vuonna 1999 järjestetty Qin-dynastian keisarillisia esineitä esitellyt näyttely Taivaan poika.
Otso-galleriassa Espoossa vuonna 2000 järjestetty Ming-kauden interiöörejä esitellyt näyttely Bambu ja kivi.
Otso-galleriassa vuonna 2002 järjestetty kiinalaisten vähemmistökansallisuuksien asujen näyttely.
Tampereen eri museot vuonna 2007 täyttänyt näyttelyiden kokonaisuus arkeologisista esineistä kiinalaiseen nykytaiteeseen.
Kaupalliselta pohjalta on suomalaisvoimin Kiinassa järjestetty Kielletyn kaupungin musiikkijuhlat vuosina 1996 ja 1998.

_________________________________

Muiden järjestäjien hankkeita:
Mieskuoro Sirkkojen konserttimatka Kiinaan maaliskuussa 1983. Seura avusti yhteyksissä ja järjestelyissä. Kuoron vierailu televisioitiin Kiinassa.
Yunnanin 29-jäseninen peking-oopperaseurue Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla heinäkuussa 1984, seura avusti yhteyksissä ja valmisteluissa.
Elokuussa 1984 neljä kiinalaista laulajaa osallistui ensimmäisiin Mirjam Helin -laulukilpailuihin. Liang Ning voitti naisten sarjan, Dilbér Janus tuli siinä kolmanneksi ja Li Hongshen sijoittui miesten sarjassa toiseksi.
Akrobaattiryhmät kaupallisesti Linnanmäellä kesällä 1983 kuukauden ja kesällä 1984 kaksi kuukautta pitkän esiintymisjakson ajan.
Kiinalaisen elokuvan retrospektiivi Suomen elokuva-arkistossa 1985. Seuran avusti yhteyksien luomisessa.
Zhejiangin maakunnan 15-jäseninen perinteisten soittimien orkesteri Iisalmessa ja Kaustisilla heinäkuussa 1986.
Näyttämötaidetta Aasiasta Teatterimuseon järjestämänä eri puolilla Suomea 1987.
Heinä–elokuussa 1988 Kiinan keskusoopperan 220 jäsenen ryhmä vieraili Savonlinnan oopperajuhlilla esittäen oopperat Carmen ja Madame Butterfly.
Kesäkuussa 1989 Hubein maakunnan Huangshi-peking-oopperaseurue vieraili Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla.
Perinteisten soittimien orkesteri vieraili heinäkuussa 1991 Iisalmessa, Siilinjärvellä ja Kaustisilla.
Shaanxin nuorten taiteilijoiden qin-oopperaseurue (44 henkeä) vieraili Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla kesäkuussa 1992. Seura avusti yhteyksissä ja järjestelyissä.
Vuodesta 1996 lähtien pienempiä tai suurempia suomalaisia klassisen musiikin orkesterikokoonpanoja on vieraillut Kiinassa osittain tai kokonaan yritysten sponsoroimina.
Suomi–Kiina-seura osallistui Helsingin ja Pekingin kaupunkien yhteistyöllä järjestettyjen Kiinalaisen uudenvuoden katujuhlien järjestämiseen 2007 ja 2008.
Tamperelainen kaupallinen Radio 86 on yhteistyössä Radio Pekingin ja Pekingin kaupungin kulttuuritoimen kanssa vuodesta 2003 järjestänyt vaihtelevasisältöisiä Kiinalaisen kulttuurin viikkoja.

_________________________________

Kulttuurivaihto-ohjelmat:
1. 1980–1981;
2. 1982–1984;
3. 1985–1987;
4. 1988–1990;
5. 1991–1993;
6. 1994–1996;
7. 1997–1999;
8. 2000–2004;
9. 2005–2009

_________________________________

Opetusministeriön toiminta-avustukset eräille
ystävyysseuroille 2007:

Ystävyysseurat 2007 (mom. 29.80.50 eräät avustukset)
(Lähde: Opetusministeriön verkkosivut)

Hakija
Päätös €
Suomi–Venäjä-Seura
1 185 000
Pohjola-Norden ry
550 000
Tuglas-seura ry
258 500
Suomi–Amerikka Yhdistysten Liitto ry
121 000
Suomi–Unkari Seura ry
90 000
Rozentals-seura ry
55 000
Suomen Viro-yhdistysten liitto ry
55 000
Donelaitis-seura – Liettuan ystävät ry
45 000
Suomi–Australia Yhdistysten Liitto ry
22 000
Suomi–Kiina-seura ry
20 000
Ystävyysseurojen liitto ry
8 000
Yhteensä
2 409 500
Share →