Harry Zilliacus Kiina sanoin ja kuvin 2/2005

Lohikäärmeen tanssia seuraa lumoutuneena, henkeään pidätellen. Värikkyydessään se vangitsee katseet ja varastaa show’n, mutta liikkeissään se saattaa isokokoisena näyttää hieman kömpelöltä. Jollakin salaperäisellä tavalla se on kuitenkin mukaansatempaava ja kiehtova. Väsyessään se käpertyy hitaasti makuulle, mutta pitää silloinkin toista silmää raollaan. Koskaan ei tiedä mitä se keksii seuraavaksi, joten etäisyyttä on pidettävä, jotta ei ainakaan jäisi jalkoihin, jos se yhtäkkiä päättäisi riuhtaista itsensä taas liikkeelle.

Näin maailma on aina seurannut Kiinaa. Ja vaikka lohikäärme olisikin hetken paikallaan tanssittuaan muutaman sadan vuoden, sitä ei kannata unohtaa omiin oloihinsa, koska silloin se pääsee yllättämään. Sitä on opittu kunnioittamaan ja näin on päästy yhteisymmärrykseen lännen ja idän asioista, joita on perinteisesti katsottu täysin eri näkökulmista. Tänään se haluaa, että sitä myös kuunnellaan. Globalisoitunut maailma on tarjonnut Kiinalle aivan uusia vaikutusmahdollisuuksia ja talous on sisäisten vaikeuksien jälkeen saatu kohennetuksi maailmanennätysvauhtia.

Mihin Kiina on matkalla

On aina vaikeaa nähdä metsää puilta ja siten on myös hankalaa lähteä ennustamaan, mitä Shanghain maailmannäyttely vuonna 2010, kolmen solan pato tai vaikkapa Pekingin olympiakisat vuonna 2008 tuovat Kiinalle tullessaan. Monesti tuon suuruusluokan tapahtumat tahtovat nekin hukkua monituhatvuotisen historian mereen vain tavallista suurempina pisaroina pysyvämpiä jälkiä jättämättä. Jonkinlaisen huipentuman näemme kuitenkin vuosina 2008–2010, jolloin voimme paremmin arvioida mitä on saavutettu, mikä on suunta ja mitkä ovat mahdolliset vauriot. Olympiakisojen aikaan tulee myös kuluneeksi tasan 100 vuotta siitä kuin eversti C. G. Mannerheim päätti yli 10 000 km:n ratsastusretkensä Aasian halki keisarikunnan viimeisiä vuosiaan viettävään pääkaupunkiin.

Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua ja vettä virrata sekä Vantaan- että Yangzejoessa. Suomi löysi oman tiensä 20. vuosisadan melskeiden läpi, integroitui länsieurooppalaiseen yhteisöön ja voi tänään melko hyvin. Myös Kiina joutui kamppailemaan identiteettinsä ja yhteiskuntarauhan puolesta ulkopuolisen uhan lisäksi. Tänään se vahvistaa asemiaan taloudellisena vaikuttajana ja poliittisena mahtitekijänä. Kulttuuria sillä on vanhastaan tarjolla enemmän kuin useimmilla muilla.

Kiinan tila koskettaa meitä

Kestävätkö rahkeet vai asettuuko lohikäärme taas makuulle muurin kupeeseen? Tänään on myös perusteltua kysyä: kestääkö muu maailma Kiinan kasvua? Maailma on yhteinen, pienempi kuin koskaan, ja kiinalaisiakin jo kaksi kertaa enemmän kuin Maon valtakauden alkuaikoina. Kiinan väestönkasvua on pystytty hillitsemään, mutta ei tyrehdyttämään. Kasvun ennustetaan jatkuvan vielä muutaman vuosikymmenen ajan, jonka jälkeen ikärakenteen muuttuessa Intia nousee Kiinan rinnalle ja ohi. Aasian kahdessa jättivaltiossa asuu silloin yhteensä noin 3 miljardia ihmistä. Kiinan kohdalla on muistettava, että asuttavaa ja viljeltävää pinta-alaa on ainoastaan idässä ja etelässä. Esimerkiksi Xinjiangin autonominen alue Luoteis-Kiinassa on pinta-alaltaan viisi kertaa Suomen kokoinen, mutta väentiheyttä voidaan vuoristoista ja autiomaista johtuen tuskin koskaan nostaa Suomen tasolle. Samaan aikaan Henanin maakunnassa Keltaisenjoen eteläpuolella lähes 600 hengen on tultava toimeen yhdellä neliökilometrillä, suurkaupunkien tungoksesta puhumattakaan.

Kehityksen kääntöpuoli

Rakennetun alan jatkuvasti kasvaessa ja kaupunkien levittäytyessä ympäröivälle viljelysmaalle, Kiina menettää joka vuosi noin 20 000 ha parasta peltomaataan. Jokapäiväisen riisin – pohjoisessa nuudeliaineksen – kasvattaminen käy siten yhä tukalammaksi samalla kun ruokittavien suiden määrä lisääntyy. Yhteyksien parantamiseen tarvitaan yhä lisää teitä ja kulkuneuvoja. Yksinomaan Beijingin henkilöautojen lukumäärä vastaa jo suurin piirtein kaikkia Suomen teillä liikkuvia autoja. Elintason noustessa muuttuvat myös ruokatottumukset. Kiinalaiset haluavat nyt länsimaiseen tapaan syödä enemmän lihaa, jonka tuottaminen ravinnoksi vaatii suuremman pinta-alan kuin perinteinen vilja. Puolikuivien laidunmaiden rajat siirtyvät autiomaan suuntaan eroosioherkille alueille. Tämä vuorostaan saattaa iskeä takaisin yhä pahenevina köyhyyslukuina.

Syrjäseudut ja pilvenpiirtäjät

Ilmastollisesti epämukavien syrjäseutujen vähemmistökansoilla on ennestäänkin ollut vaikeata sopeutua kasvun ajatukseen ja ne uhkaavat jäädä muualla tapahtuvasta kehityksestä jälkeen. Kiinan suurimpia tulevaisuudenhaasteita on levittää hyvinvointia myös pohjoiseen ja länteen. Ellei siinä onnistuta saattavat kasvavat elintasoerot uhata Keskustan Valtakunnan sisäistä rauhaa ja yhtenäisyyttä. Tärkeätä olisi parantaa maatalouden kannattavuutta. Tähän strategiaan olisi myös sisällytettävä johdonmukainen kysyntään ja tarjontaan perustuva hintapolitiikka.

Hinta olisi saatava oikealle tasolle myös veden kohdalla, jotta tuhlailu ja saastuttaminen saataisiin kuriin. Valtion omistamaa maata ja vettä on kansantasavallan aikana pidetty lähes rajattomana varana, jonka taloudellinen käyttö ei ole ollut jokamiehen vastuulla. Puutetta vedestä on kuitenkin lähes kaikkialla Yangzen pohjois- ja länsipuolella eli niillä alueilla, joilla haihdunta ylittää vuotuisen sadannan määrän. Suuremmissa kaupungeissa pohjaveden pinta on laskenut pitkään eikä käytetyn veden kerääminen tai puhdistaminen täytä lisääntyvän kulutuksen vaatimuksia. Kaupunki-ilma on maailman saastuneinta ja liikenteen päästöt ovat uusi uhka entisen hiilenpolton lisäksi.

Ilmastonmuutos

Käynnissä oleva ilmastonmuutos vaikuttaa jo Luoteis-Kiinan vesioloihin sulattamalla vuoristojäätiköitä ja helpottaen näin Taklamakanin autiomaan reuna-alueiden keidasviljelyä sekä keinokastelua. Ei ole kuitenkaan varmaa miten pitkään ilmasto lämpenee. Varmaa sen sijaan on, että jäävaranto tällä hetkelä hupenee kiihtyvään tahtiin sekä se, että maanpinnan suolaantuminen viemäröinnin puuttuessa tulee olemaan yhä ongelmallisempaa.

Työttömyys

Maaseudun sekä Koillis-Kiinan luhistuvien valtionyritysten aiheuttama työttömyys tuo vaikeuksia useille kymmenille miljoonille ihmisille, jotka eivät löydä toimeentuloa eivätkä asuinpaikkaa itselleen. Lähes kaikki yhteiskuntasektorit kokevat muutoksia eivätkä kaupungit pysty nielemään kaikkia halukkaita palvelusektoriin tai yksityistettyihin ja koneellistettuihin yrityksiin. 1990-luvun alun jälkeen ovat sadat miljoonat ihmiset ylittäneet virallisen köyhyysrajan, mutta eivät heidän asiansa vieläkään täysin kunnossa ole. Samaan aikaan Pekingin, Dalianin, Shanghain ja Guangzhoun kaltaiset vauraat seudut verkostoituvat edelleen länsimaiden kauppakeskusten kanssa etäännyttäen oman maan kansalaisia yhä enemmän toisistaan.

Kun lohikäärmeellä on panoksensa pelissä, sen massa ja vauhti tömisyttävät paitsi omaa maata myös muita. Seuraamme tällä hetkellä valtavaa näytöstä, jonka lopusta kellään ei ole minkäänlaista tietoa jos visiotakaan. Pitkän eristyneisyyden jälkeen ovat portit auki ja voimavaroja siirrellään melko vapaasti rajojen yli. Käsiteltävät suuret volyymit vaikuttavat nopeasti ulkomaisten kumppaneiden omiin resursseihin, energiavaroihin sekä hintoihin. Hallitseva puolue joustaa niin kauan kuin hyvää saadaan lisää ja valtaosa kansalaisista pääsee siitä osalliseksi. Lohikäärmeen tanssia ei voi olla huomaamatta, vaikka vauhti hirvittäisikin. Ei sitä voi pysäyttääkään – nyt mennään ja toivotaan parasta.

Komea menneisyys

Kiina ei ole mikä tahansa kehitysmaa. Voidaan jopa väittää, että se aikojen kuluessa on ollut suurmahti pitempään kuin mikään muu maailman valta. Äskettäin esitetyn brittiläisen käsityksen mukaan noin 30 000 hengen miehistön kiinalainen laivasto purjehti maailman meriä niinkin aikaisin kuin vuosina 1421–23 kartoittaen mm. Pohjois- ja Etelä-Amerikan rannikkoja sekä Australiaa. Kolumbus, Magalhaes ja Cook eivät siten ensimmäisinä eurooppalaisina olisi löytäneet uusia mantereita ilman kiinalaisten keräämiä paikkatietoja, jotka venetsialaisten välityksellä piirrettiin keskiajan lopun maailmankarttoihin.

Ellei Ming-dynastia olisi tutkimusretken jälkeen tehnyt ulkopolitiikassaan täyskäännöstä, Kiinasta olisi G. Menziesin mukaan saattanut tulla Portugalin ja Espanjan kaltainen siirtomaavalta. Sen sijaan suljettiin mantereinen Silkkitieyhteys länteen – vanhaa kauppareittiä on pidetty nykyisen globalisaation esivaiheena – kiellettin kaikki meriliikenne ja jätettiin suosiolla valtamerten herruus eurooppalaisille. Keisari Zhu Din Kielletty kaupunki säilyi jälkimaailman ihailtavaksi, mutta hänen laivastostaan jäi vain muutama hylky ja Australian hiekasta löytynyt jättimäinen ruori. Purjehdusta koskeva dokumentaatio ja löydökset tuhottiin perusteellisesti sotaministeriön vanhemman virkamiehen Liu Daxian johdolla.

Vastakohtien maa

Syödessämme illallista Urumqissa lokakuun 15. päivänä 2003 seurasimme toisella silmällä televisiosta Kiinan ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa, jolla Yang Liwei nousi raketissaan uuden ja dynaamisen Kiinan keulakuvaksi. Kaikkea kokeillaan, kun tämä ja ulkomaailma taas kiinnostavat ja siihen on varaa. Amiraali Zheng He sai oman museonsa Nanjingiin, mutta useat muut meriltä palaavat hämmästyksekseen vain rangaistuksia ja häpeää. Joskus tuntuu siltä, että lohikäärme itsekin säikähtää omaa voimaansa ja mahdollisuuksiaan.

Työntekijöitä varmasti riittää jatkossakin, mutta riittävätkö esimerkiksi energia ja vesivarat?
Kestääkö Kiinan ympäristö lisääntyvää hyödyntämistä ja kulutusta, jos kestävän kehityksen periaatteita ei riittävän nopeasti saada vietyä eri sektoreiden lainsäädäntöön ja jos korruptio siitä huolimatta tekee seurannan ja valvonnan mahdottomaksi?

Ongelmat olivat valtavia jo ennen nykyistä kasvua ja lieventyvät ainoastaan suhteellisesti – kuten kaiken kattava kysymys väestönkasvustakin. Miten käy alikehittyneiden alueiden ja maan sisäisen koheesion – vetävätkö uudet voimakentät alueita yhteen vai erilleen? Liian paljon voimia on nyt päästetty valloilleen, jotta Kiina tyytyisi palaamaan lähtöruutuun. Mutta asettuu se sitten mihin tahansa, tuolla väestömäärällä ja potentiaalilla se tavalla tai toisella horjuttaa itäisen Aasian tasapainoa.

Kiina ja naapurit

Ainoastaan suuret poliittiset mullistukset estävät Kiinaa lähivuosikymmeninä nousemasta maailman merkittävimmäksi talousmahdiksi. Käytännössä suuri osa Kaakkois-Aasiaa, Taiwan mukaanlukien, on jo kiinalaisen pääoman ja toimeliaisuuden vaikutuspiirissä, eikä tähän ole näkyvissä muutosta. Vaikutuspiirin rajankäynti Japanin suuntaan on ennen pitkää varmaankin käytävä ja silloin lohikäärme saa panna parastaan, jotta asia tulisi selväksi. Asetelmaan vaikuttaa vielä Intian kasvava painoarvo. Siis: riittääkö kaikille tilaa, luonnonvaroja, ruokaa ja puhdasta vettä? Ympäröivät pienemmät valtiot saattavat siinä rytäkässä kärsiä kolhuja – silloin punnitaan kiistelevien maiden kulttuurierojen merkitys. Myös intialaisia on laajalla alueella Intian valtameren rannikoilla puolustamassa asemiaan.

Yhdysvallat ja EU joutuvat omalta osaltaan reagoimaan Kiinan taloudellisen kehityksen tuomiin maailmanlaajuisiin muutoksiin. Toistaiseksi läntiset liittoumat ovat lähinnä hyötyneet tilanteesta, mutta joutuvat jatkossa myös taistelemaan omien ehtojensa ja asemiensa säilyttämiseksi mutkistuvassa kanssakäymisessä. Kukapa olisi noin 25 vuotta sitten kulttuurivallankumouksen pölyn laskeuduttua voinut kuvitellakaan, että Yhdysvallat 21. vuosisadan alussa joutuu miettimään liiallista riippuvuuttaan kiinalaisista rahavirroista.

Huiput ja keskiarvo

Kiinan kansantasavalta on noussut taloushuipun terävimmän kärjen tuntumaan eikä vauhti näytä hiipuvan. Tämän sanottuamme on muistettava vanha totuus useasta Kiinasta ja siitä, että usein näemme vain huippusuoritukset tai kasvun kunnioitusta herättävät keskiarvot. Unohdamme helposti – kuten Suomen hallituksen äskeinen globalisaatioraportti muistuttaa – että keskiverto-Wangin tulot jäävät mm. Guatemalan, Namibian ja Marokon keskivertokansalaisten taakse. Sadoilla miljoonilla Wangeilla menee silloin vielä huonommin.

Mainituilla Väli-Amerikan ja Afrikan valtioilla ei ole Kiinan massaa, ulottuvuutta eikä kykyä uusiutua. Idän lohikäärmeen pään syöstessä tulta Itä-Kiinan meren suuntaan se samaan aikaan pyyhkii pyrstöllään pölyt Keski-Asian autiomaista.

Jaksaako lohikäärme tanssia

Tanssi jatkuu villinä ja partnerit seisovat jonossa päästäkseen nauttimaan sen pyörteistä. Niin kauan kuin lohikäärme jaksaa on muidenkin pysyttävä perässä. Vauhti saattaa kuitenkin hidastua esimerkiksi huonoon pitoon kuten eroosioon, lössin kaukokulkeutumiseen elintärkeille viljelysmaille tai sitä seuraavaan vakavaan nälänhätään.

Harry Zilliacus
Kirjoittaja toimii lehtorina Helsingin Yliopiston maantieteen laitoksella.
Suomi–Kiina-seura on saanut artikkelin julkaisemiseen tukea Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön tiedotusvaroista ja se on julkaistu aiemmin Kiina sanoin ja kuvin -lehden numerossa 2/2005.