Veli Rosenberg · Kiina sanoin ja kuvin 1/2008

Helsinkiä ja Pekingiä yhdistää, näin kiinalaisen olympiavuoden alkaessa, isännyys olympiakisoissa. Helsingissä vuonna 1952 pidetyt 15. olympiakisat olivat merkitykselliset – eivätkä vain Suomelle. Kisat olivat toisen maailmansodan jälkeen ensimmäiset sellaiset olympiakisat, joihin osallistuivat sekä sodan voittajamaat – niiden joukossa Neuvostoliitto ensimmäisen kerran – että sodan hävinneet maat. Vuonna 1949 syntyneelle Kiinan kansantasavallalle Helsingin olympialaiset olivat myös ensimmäiset. ”Kiina” tosin oli osallistunut olympialaisiin jo vuonna 1932 Los Angelesin kesäkisoissa.

Helsingin olympialaiset 1952 olivat ensimmäiset olympiakisat, joihin Kiinan kansantasavallan joukkue osallistui. Hiuskarvan varassa osallistuminen kuitenkin oli, sillä Kiinan 600-miljoonaista kansaa edusti vain yksi urheilija, selkäuimari Wu Chuanyu, osallistumalla kisoihin 100 metrin selkäuinnissa. Wu putosi kisoista ensimmäisellä karsintakierroksella ajalla 1.12,3.

Kiinan joukkue

Kiinalaisia urheilijoita oli Helsingissä olympialaisten aikaan muitakin kuin vain uimari Wu Chuanyu. Kiinan jalka- ja koripallojoukkueet saapuivat myös Helsinkiin, mutta kisoista myöhästyneinä. Olympialaisiin eivät jalka- ja koripallojoukkueet saaneet myöhästymisen vuoksi osallistua, mutta ne pelasivat kuitenkin maaottelut Suomen joukkueita vastaan. Menestys ei Kiinan joukkueille ollut suotuisa. Jalkapallossa lehtiartikkeleiden mukaan huonosti pelannut Suomi voitti Kiinan 4–0 olympialaisten päättymisen jälkeisenä päivänä 4. elokuuta. Seuraavana päivänä pelatussa koripallo-ottelussa Suomen maajoukkue voitti 52–46. Hieman parempi oli Kiinan jalkapallomaajoukkueen menestys Turussa 6. elokuuta pelatussa koitoksessa Turun Veikkojen ja TPS:n yhdistelmäjoukkuetta vastaan, peli päättyi maalittomaan tasapeliin.

Syynä kiinalaisten joukkueurheilijoitten myöhästymiseen Helsingin olympiakisoista oli kiista siitä, kenellä oli oikeus edustaa Kiinaa. Kiinan sisällissodan status quo -tilanteen syntymisestä oli kulunut vasta vajaat kolme vuotta ja Kiinan kansallisen olympiakomitean tilanne oli erikoinen: sen 25 jäsenestä 19 asui Taiwanilla ja 6 Kiinan kansantasavallassa. Vuoden 1951 kesäkuussa Kansainvälinen Olympiakomitea asiallisesti tunnusti Kiinan kansalliseksi olympiakomiteaksi Kiinan kansallisen amatööriurheiluliiton osoitteenaan Taipei.

Mikä Kiina?

Kiina-niminen valtio otettiin kansainväliseen olympialiikkeeseen vuonna 1924, kun Kiinan amatööriurheiluliitto (englanniksi China National Amateur Athletic Federation) hyväksyttiin Kiinan kansalliseksi olympiakomiteaksi. Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenenä järjestöä edusti useamman kerran Kiinan ulkoministerinä toiminut Wang Chengding vuoteen 1939 asti, ja sen jälkeen Kiinan pankin toimitusjohtaja Kong Xiangsi vuoteen 1947 asti. Kong pakeni Kiinasta kommunistien etenemistä ensin Hongkongiin ja myöhemmin New Yorkiin. Vuodesta 1947 Kiinaa Kansainvälisessä Olympiakomiteassa edusti Kiinan kansainvälisen olympiakomitean pääsihteeri professori Dong Shouyi.

Kaksi tarjokasta

Kansainvälisen Olympiakomitean kokouksessa Oslon talvikisojen yhteydessä 1952 Yleiskiinalaista urheiluliittoa (englanniksi All China Athletic Federation) edustanut Kiinan kansantasavallan Tukholman lähetystön attasea Cheng Chibai esitti Kiinan kansantasavallassa perustetun Yleiskiinalaisen urheiluliiton hyväksymistä Kiinan kansantasavallan kansalliseksi olympiakomiteaksi ja Kiinan kansantasavallan kutsumista osallistumaan Helsingin olympialaisiin.

Olympiakomitean jäseniksi oli näin tarjolla kaksi eri Kiinaa.

Nahkapäätös

Olympiakomitea siirsi Helsingissä olympialaisten edellä pidetyssä kokouksessaan hankalan ongelman, värikkäiden vaiheiden jälkeen, kansainvälisten lajiliittojen ratkaistavaksi. Kaksi päivää ennen kisojen alkua ilmoitettiin poikkeuksellisesti ”kummankin Kiinan” urheilijoiden voivan osallistua Helsingin kisoihin, mikäli heillä oli kansainvälisten lajiliittojen hyväksyntä.

Julkisuuteen annetussa ilmoituksessa korostettiin, että päätös oli Kansainvälisen Olympiakomitean sääntöjen vastainen, mutta siinä haluttiin huomioida pitkän matkan takaa saapuneiden urheilijoiden vaivannäkö.

Kiinan kansantasavallan urheilujoukkue oli odottamassa Olympiakomitean päätöstä Leningradissa (toisten tietojen mukaan Moskovassa ja kolmannen lähteen mukaan lentokentällä Pekingissä). Taiwan jättäytyi, protestina päätökselle, pois Helsingin kisoista. Kiinan kansantasavallan lajiliitoilla puolestaan oli kontaktit uinnin, jalkapallon ja koripallon kansainvälisiin lajiliittoihin, ja näin kansantasavalta saattoi lähettää kisoihin näitten urheilulajien edustajia. Lopulta kuitenkin kävi niin, että vain Indonesiassa asunut uimari Wu Chuanyu ehti Helsinkiin ennen kisojen ilmoittautumisajan päättymistä.

Kiistely jatkuu

Kiista siitä, kuka edustaa Kiinaa olympialiikkeessä, jatkui. Kiinan kansantasavalta hyväksyttiin vuonna 1954 virallisesti Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi, mutta koska samalla Kiinan tasavalta otettiin myös – hieman epäselvissä olosuhteissa – jäseneksi, kiista jatkui. Lopulta vuonna 1958 Kiinan kansantasavalta erosi kaikista kansainvälisistä olympiajärjestöistä.

Kansantasavalta menestyy

Vasta 1980-luvulla Kiinan kansantasavalta palasi olympialiikkeeseen, ja siitä tuli yksi olympialaisten menestyneimmistä maista. Kiinan tasavalta, joka oli esiintynyt olympialaisissa nimillä Formosa ja Taiwan, on vuodesta 1984 alkaen kilpaillut nimellä Kiinan Taipei.

Kiinan kansantasavalta on osallistunut 30 urheilulajissa olympialaisiin ja saavuttanut yhteensä 319 mitalia (116 kultamitalia, 112 hopeamitalia ja 91 pronssia). Olympialaisten mitalitilastoissa Kiinan kansantasavalta on toiseksi parhaana aasialaisena maana sijalla 15.

Share →